Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: isä
Olen pahoillani isäsi ja teidän muiden asiaa koskettavien puolesta! Paljon voimia sinulle!Itse satuin juuri olemaan äidin luona, kun lääkäri kiersi säteellä ja sanoi, että tauti on nyt siinä vaiheessa, ettei enää kannata hoitoja jatkaa, vaan keskitytään jatkossa oireiden ja kipujen hoitoon...kevyesti sanottuna tuntui, kun maailmalta olisi pudonnut pohja pois...
Yhden asian haluan sinulle sanoa; ole isäsi tukena niin paljon kuin itse oikealta ja hyvältä tunnet, ja kerro sanoin tai teoin, kuinka tärkeäksi hänet koet, rakkaaksi! Meillä äiti aina sanoi, että vielä ei ole itkun aika, kävin sairaalassa ja myöhemmin terveyskeskuksen osastolla päivittäin, joskus kaksikin kertaa. Muutama päivä ennen kuolemaansa minulta pääsi aivan väkisin itku; äiti oli niin hauraan, sairaan ja poislähtevän oloinen...eipä hän muuta kun sanoi että älähän nyt, mihin minä itkun seasta että kun en mitään voi, on niin paha mieli...ja taas ne tulee, kyyneleet! Juuri ajattelin, kun eilen tuli kuukausi äidin kuolemasta, ettei ole itku tullut vähään aikaan...nollasimpa senkin tilanteen nyt, ja hyvältähän se vaan tuntuu, kun pystyy purkamaan suruaan kyynelin!
Halutessasi ja isäsi luvalla, mene mukaan lääkärin kierrolle tai puheille, jos jokin asia yhtään vaivaa tai ajatteluttaa; KYSY, kysy ja kysy! Muutoin nämä asiat saattavat jäädä vaivaamaan myöhemmin.
Onko isälläsi mikä syöpä? Pärjääkö hän vielä kotona? Jokatapauksessa, edessäsi on aika, joka on hyvinkin tärkeää ja arvokasta sinulle, isällesi. Tänne kannattaa kirjoitella jos suinkin jaksaa, minä ainakin olen saanut valtavasti voimaa ja jaksamista kirjoittamisesta, ihanaa tukea toisilta samassa tilanteessa olevilta!