Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Rakastakaa, kuunnelkaa, pysähtykää!
Huomenta Juno ja muut kohtalotoverit.Luin jo eilen viestisi, mutta en jaksanut silloin vielä vastata. Kiitos kauniista sanoistasi, jotka toivat lohtua. Minulla äidin kuolemasta on kulunut vasta vajaa 8 kk.
Joo, ymmärrän mietteesi uudesta ja vanhasta elämästä. Nimittäin kun itsekin tunnen, että oli elämä ennen äidin kuolemaa ja elämä sen jälkeen. Kaikki muuttui kerralla, kun äiti kuoli eikä menneeseen ole ollut paluuta. Toisaalta olen iloinen,että äitini pääsi pois eikä tarvitse enää kärsiä. Hänellä on nyt hyvä olla.
Niin, jokainen suree omalla tavallaan ja ajallaan. Surussa läsnäolo on ehkä kaikkein tärkeintä. Ei välttämättä tarvita edes sanoja. Ei tarvitse yrittää ratkaista ongelmiani minun puolestani, kun teen sen itse, kun saan riittävästi voimia. Rinnalla kulkeminen, se on ehdottomasti tärkeintä ja kuulolla olo. Elämä jatkuu äidin kuoleman jälkeen ja hänen tilalleen on tullut muita, jotka minua tukevat. Kesti vaan tosi kauan, ennen kuin sisäistin sen ja uskalsin ruveta heihin luottamaan. Päivä kerrallaan. Kyllä senkin muistaa loppuelämänsä, jos joku on ihan oikeasti välittänyt, tukenut ja kulkenut rinnalla vaikeassa tilanteessa.
Me mennään mieheni kanssa tällä viikolla käymään anopin ja isäni luona. Sanoin, että käydään haudoilla samalla. Sekä isäni vanhempien että äitini haudalla. On jotenkin pakottava tarve mennä ja edellisestä vierailusta on 4 kk.
Jaksamista ja voimia sinulle Juno. Tuetaan toisiamme surussa, vaikka se välillä pelottaakin...
- Re: Rakastakaa, kuunnelkaa, pysähtykää!Siipi maassa