Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Pakko taas kirjoittaa....

Näin kohtalotoverinasi sanoisin, että et ole ollenkaan heikko. Minä menetin mieheni elokuussa ja tuntuu, että ensin se aika heti hänen kuolemansa jälkeen meni jonkinlaisessa "sumussa", vaikka koko ajan kipeästi tajusikin, että hän on poissa. Mutta vasta nyt alkaa tulla ihan fyysisiä kipuja minullekin. Vatsa on sekaisin ja nukkuminen vaikeaa. Ja se ikävä.. Sitä vaan ei meinaa ymmärtää. Ja vielä kun minulla on 14-vuotias tyttö, jolle tämä asia on myös niin kovin vaikea ymmärtää ja käsitellä. Monesti hän herättää minut keskellä yötä itkien ja sitten puhutaan. Mutta miten selität tämän 14-vuotiaalle, kun ei itsekään tätä käsitä. Ja kuten sinä, minäkin olen menettänyt jo paljon läheisiä, mutta se on semmoinen asia, johon ei koskaan totu, eikä sitä voi oppia. Aina se on niin lopullista. Muuta ohjetta en voi antaa, kuin sen, että tullakseen vahvaksi jälleen on annettava itkun tulla. Ja päivä kerrallaan.
Tara | 6.11.2006 klo 09:21:46