Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Epätodellinen elämä...

Menetimme tyttäremme äkillisesti syöpään viime kesänä. Tiedän että hän on kuollut. Mutta melkein joka päivä käyn läpi asiaa ja totean sen todeksi. En tiedä onko jollakin muulla sama tunne.Tavallaan sitä elää aika normaalia elämää. Töissä pystyn toimimaan ns.normaalisti.Mutta iltasin kun on esim. pihalla nyt kun on kauniit ilmat ja sitä nauttii kauniista illasta. Niin heti tulee se tunne että en voi tuntea tätä ihanuuta koska tyttäremme on poissa.Sydämmestä ihan repii kun ajattelen että en enää näe tytärtämme.Ns.parempia hetkiä on enemmän.Vuosi sitten ajattelin että elämää ei ole enää. Mutta elän tätä erinlaista elämää.Surun tulen kantamaan mukanani läpi loppuelämän. Tänne on hyvä kirjoittaa ja purkaa tunetmuksia.Ihmiset jotka eivät ole kokeneet vastaavaa on sitä mieltä että "siitähän on jo vuosi".Tietyt tuntmukset helpottaa mutta vastaavasti ikävä kasvaa.
musta | 4.7.2006 klo 10:42:26