Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Äidin runot,antavat voimaa!

Etsiskelin komerosta jotain kun,sattumalta lattialle tipahti pinkka papereita...otin ne mukaani ja aloin katsomaan,mitä paperit sisälsivät. Siinä käsieni välissä oli muutama runo jotka äitini oli kirjoittanut 14vuotiaana,niin herkkää tekstiä että,ajattelin jakaa ne kanssanne.Seoli aivan niin kuin äiti olisi halunnut että löydän ne,juuri sillä hetkellä minulla oli äitiä niin kova ikävä. Äiti oli lapsena, suuri lapsi runoilija 50luvulla. Toivottavasti nämä antavat teille myös lohtua,niin kuin minulle.

Lähdön hetkellä

Näin minä lähden estämättäs.
Kohoan siiville hiljaa hämyssä illan.
Odotan,toivon,pidättävää kättäs,
rakas kuin uni,lähden titämättäs.



Sininen lintu

Lensi lintu sininen,
siivin kirkkain yli pääni.
Jätti minut ikävääni,
lintu sininen.

Jumalani,miksi on,
linnun kieli sanaton.
Kuinka voisin ymmärtää,
kun se visertää.

Jumalani,miksi on,linnun laulu sanaton?

Mitä hain,
mitä sain.

Laulun,linnun sinisen sanattoman laulun sain.

Mitä hain,
mitä sain.

Kahmaloittain tyhjää vain,maailmalta sain.



Minä

Olen avaruudessa planeetta,
osa taivasta,osa sineä.
Sisar maan,
samaa tuulta
ja päivänpaistetta,
samaa sadetta nauttia saan.

Olen purppurapilven sukua,
osa lintua,
osa kukkasta,
hiven kivenkyljessä sammalta,
muru elävää multaa maan.

Olen meren rannalla simpukka,
osaan laulaa aaltojen laulua,
on minulla hiekkajyvänen,
nyt helmeksi toivon sen.



Siinä ne sitten olivat,ymmärrän,ja tiedän että maan ja
taivaan välillä on enemmän ihmeitä,mistä tiedämmekään.

Aurinkoa elämään...

<3 pita <3
Pita | 6.3.2007 klo 15:44:27