Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

sisua?

Veljelläni todettiin follikulaarinen lymfooma 2005 tammikuussa. Kaikki näytti tuolloin vielä lääkärin sanoin "hoidettavalta". Kaksi kohtuullisen hyvää vuotta välillä työelämässä ja välillä hoidoissa. Viime kevään kantasolusiirron jälkeen alkoi alamäki, jota kukaan ei halunnut ennakoida. Itse sairaanhoitajana tiedostin tilanteen (puolen vuoden eristysjakso ja jatkuva fyysisen kunnon huononeminen), mutta sydän päätti toisin. Halusin uskoa paranemiseen, niin teki myös veljeni. Selvisi "selväpäisenä koppihoidosta" viime metreille, mutta kovakaan taistelutahto ei häntä pelastanut kuolemalta.

Kaiken jaksamisen ja touhun jälkeen tuli tyhjyys ja nyt raastava suru. Itse kyllä selviän, mutta mitä tehdä seitsemänkymppiselle äidilleni ja veljeni teini-ikäiselle tytölle? Lapseton vanhapiika äidiksi isänsä menettäneelle teini-ikäiselle? Näin on, ja olen siitä onnellinen. Mutta miten tukea tyttöä elämänsä tiellä?
tiktak | 21.1.2008 klo 00:31:29