Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Seuraava päivä, vai?
Ensinnäkin kaikille samassa tilanteessa oleville voimia seuraavan päivään vai onko se seuraava päivä yhtään helpompi kuin edellinen? Ainoa siskoni nukkui pois vajaa kuukausi sitten.Istuin vielä hänen vierellään viimeisenä päivänä muutama tunti ennen hänen kuolemaansa ja puhuin hänelle niinkuin ennenkin, vaikkei siitä puheesta mitään tolkkua saanutkaan. On raskasta kantaa tätä surua kun ihmisten kysymykset ja toteamukset eivät aina omasta mielestä mene ihan kohdalleen. (Hänen kannaltaan oli kai näin parempi ?) Vaikka tiesin, ettei mitään ollut tehtävissä enää, niin silti viikko jonka hän sairaalassa ainoastaan vietti oli meille kaikille opettelua luopumiseen, niinkuin lääkäritkin meille opettivat. En siltikään voinut uskoa sitä todeksi kun soitto 3.5. illalla saapui, jonka viesti oli, "tuskat ovat loppuneet". Seuraavat päivät olivatkin sitten aivan sama miten ne kulkivat, niistä ei ole paljonkaan muuta muistissa kuin omaisten kanssa yhdessä itkua ja läheisyyttä, sekä kysymyksiä Miksi,miksi miksi ?Jokaisella on oma elämäntilanteensa ja toivoisi tietysti "omiltaan" ainakin sitä tukea, mutta ehkä se on liikaa vaadittu, sillä jokainenhan tekee surutyönsä ihan eri tavalla. Huomenna yritän jälleen aloittaa uuden päivän vaikka nyt tuntuu ettei jaksa yhtään mitään, sillä ikävä on kaiken takana ja sydänalaa puristaa oikein kunnolla. Ajattelen kuitenkin, että "Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten päivien muistot." Surullinen pikkusisko
- Seuraava päivä, vai?muistot