Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Paha huomen

Heräsin uneen äidistä. Hän oli tullut takaisin, oli kuitenkin huonossa kunnossa. Lapsuuden kodissani olimme ja olin niin onnellinen. Kunnes tajusin että eihän me siellä voida olla, isällä on uusi perhe. Jouduin sitten selittämään koko jutun äidille ja hän oli hyvin surullinen. Päätin että muutamme yhdessä jonnekin muualle.

Tuntuu niin pahalta. Jotenkin ollut taas helpompaa mutta hän oli unessa niin lähellä, sain halata ja koskea. Ja ei hän ollutkaan siinä. missä hän on? Ja miten kamalaa selittää äidille että sinä et enää kuulu tänne täällä asuu nyt muita..

Sitten kaikki palaa taas karmeana mieleen koko loppuajan kärsimykset. Miksi en tajunnut? miksi en ollut useammin äidin luona? Miksi äidin piti kuolla?

Tämä maailma on epäreilu. Vihaan sitä nyt. Ei taida nukkumisesta tulla enää mitään.
Mynthon | 29.8.2006 klo 06:36:11