Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äidin vaatteet...

Kuinka vaikea lukea viestejänne, mutta mitä helpotusta se tuottaakin. On sanoin kuvaamaton tunne, kun saa lukea aivan samoista tunteista ja suuresta ikävästä. Tottakai puhuin läheisille ystäville, työkavereille, ym. harva jaksoi enää kuunnella. Tuli jopa mielestäni inhottavia kommentteja, että "aika jatkaa elämää", "kuolema on niin luonnollista" jne..jne..eiköhän me nämä asiat tiedetä. Se ikävä, se vain jostain syystä puristaa usein rintaa älyttömästi. Katson jotain esinettä, kuvaa, puen vaatteen päälle, jonka äiti osti. Oli mitä tahansa elämässä, niin hyvää, kuin vaikeuksia, vanhemmat auttoivat aina. Nyt, kun minulla on pieni vauva, se ikävä on entisestäänkin voimistunut, voi kun he olisivat olleet näkemässä ja auttamassa. Vauvalla on tietyt ilmeet aivan kuin oli äidillä, onneksi vauva antaa voimaa jaksaa.
Susanne | 16.2.2007 klo 00:28:11