Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Äidin poismenosta 4 kk kulunut...muutamia ajatuksia jaettavaksi
Minulla äitini kuoli 2kk sitten. Olen itse pian 20-vuotias.Minulla on myös outoja unia pyörinyt äidin poismenosta asti. Lähinnä tosin olen unissa aina äidin kanssa. Hän on tullut takaisin ja saanut hetken lisäaikaa ollakseen kanssani ja kertoakseen kaiken olen oikein hyvin. Ihan kivahan se on nähdä äitiä edes unissa, se tuntuu niin todelliselta, mutta samalla unessa ahdistaa että äiti lähtee kohta pois lopullisesti. Itse tosin uskon jälleen näkemiseen.
Itselläni myös poikaystävä joka on ymmärtänyt ja tukenut minuna enemmän kun olisin voinut toivoa. En olisi selvinnyt ilman häntä. Minulle on myös tullut pelko isän ja veljen puolesta. Jos heille sattuu jotain. Yksi yö näin unta että veljei kuoli autokolarissa olavat yhdessä äitin kanssa ja mun unessa. Ja kaikki outoon aikaan tulevat puhelut yms "oudot" sattumat pelottaa. Jos jommalle kummalle on käynyt jotain ja siitä soitetaan. Itsellenikin on tullut suurempi tarve pitää yhetyttä heihin.
Kuoleman jälkeen päätin vähentää koulun käyntiäni. Se oli pakkokin sillä minulla oli äidin käytännön asioiden hoitamista niin paljon että en olisi edes ehtinyt käydä koulua. Asunnon tyhjennys/muutto ja kaikki paperi sodat eri paikkakuntien välillä yms sekavaa. Vanhempani ovat eronneet joten asiat jäivät tavallaan minun kontolleni. Nyt olen ottanut hieman rennommin ja tuntuu että jaksankin nyt paremmin. Itsekkin alussa hoidin arkisia asioita ja pidin kovaa touhua yllä jotta olisi ollut muuta ajateltavaa. Mutta tulin tulokseen, että itsensä on anntettava surra ja keräillä voimia. En stressaa enää niin paljon tekemättömistä asiosta. Asiat hoituu painollaan, luulen.
Äidin loppuajoissa minua ei jäänyt mikään kaduttamaan. Puhuttiin aina muutenkin kaikesta niin sairaala vuoteellakin. Tosin kuolemsta ei ikinä, sitä äiti ei ottanut puheeksi koskaan. Ei mitään haluaa asioiden menevän kuoleman jälkeen yms. Mutta toisaalta hän ei uskonut aikansa olevan vielä. Tahto kotiin tulemiselle oli niin suuri ja kesäsunnitelmatkin jo valmiina. Se asia minua suututtikin, mutta toisaalta hvyä ettei hän ajatellutkaan lähtöään. Muistan kyllä viimeiset hyvästit, lähdin sairaalasta keskiviikko illalla myöhään. Katsoin, että kaikki oli lähellä yötä varten ettei tarvitse pyydellä hoitajia avuksi. Kotiinlähtö tuntui sillä kerralla kyllä hirvittävän vaikealta, vaikeammalta kun koskaan aikaisemmin. Yritin vain ajatella että lauantaina taas nähdään, mutta sitä lauantaita ei tullut koskaan. Tuli vain perjantai ja eniten pelkäämäni puhelu.
- Re: Äidin poismenosta 4 kk kulunut...muutamia ajatuksia jaettavaksiAlisa