Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: saattohoito

Voimia teille kaikille. Myös oma äitini kuoli neljä vuotta kestäneen munasarjasyöpään vuosi ja neljä kuukautta sitten. Viimeisen päivän, viimeisten sanojen ja viimeisten hetkien muistaminenon vieläkin vaikeaa. On kuin aina palaisi hetket takaisin kun hän katsoi minua ikäänkuin sumun läpi. Tuntuu hyvältä uskoa että on taivas ja äiti on siellä ja ilman syöpää. Olen ajatellut että ei sen sairauden kanssa eläminen ollut helppoa ja siihen mahtui paljon kärsimystä. Vaikka kivut eivät äidilläni olleet kuin viime hetkilläoli siinä nesteen kertymistä ja koko kehon tunnottomuutta ja hengen ahdistusta. En tiedä mitä itse ajattelisi jos oma keho pettäisi ja sen kanssa eläminen olisi niin vaikeaa. Suru on kaikkine tunteineen valtavaa. Kaikki nuo mitä olen lukenut muiden kirjoituksia on minulle tuttua. On ikäänkuin elämä kohtelisi väärin ja millä oikeudella.
susie | 12.10.2006 klo 13:52:12