Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Täällä taas

Hei katelikuu...

Kuulostipas tutulta.Elämä rynnii toisten elämään sellasel vauhdil,että itse jää jalkoihin.Ei he tunnu enää muistavan ja tajuavan,kuin mulla on vielä elo järjestymättä-suru sydämes...arkana ja hiljaa elämäs kiinni.Pieniä askeleita.Kun ei sitä voimaa ole!

Suututtaa se!
Ja jonkun kiirehtivän lähimmäisen mielestä pitäisi jo 7 kk päästä alkaa elämään.Kommentoija oli psykiatri!
Ja minä itku kurkus selitin-että minun valintani on ELÄÄ juuri näin-että jäin kotiin sairaslomalle-että saan itkeä kuollutta lastani päivisin ja kirjotaa kirjaa surustani-ja sitten minulla on voimia kohdata elävät 3 lastani.Ammatiltani olen lastentarhanopettaja...en ole kyennyt vielä hoitamaan ammatillisesti-tukevana henkilönä toisten 3-vuotiaita lapsia...
Tämä on minun valintani surussa.

Toisenlaiseen työhon olisin jo varmasti palaamassa.Nyt pidän tämän suruvuoden.Annan itselleni luvan pudota oravanpyörästä...sillä Pinjani kuolema minut pudotti korkealta.
Niinkuin aina kuolema pysäyttää-olipa rakas lähtenyt-äiti,isi,sisarus tai puoliso tai lapsi-omaa lihaani ja vertani-kuten minulla.

Mutta voimaa sinulle äidinsurussa...Ei rakkautesi äitiisi ole vähäisempi,vaikket joka päivä haudalla juoksisikaan.
Hän tietää kuin häntä rakastat ja kaipaat!
Minulla vaan kun hoitotyö jäi kesken-Pinja lähti suoraan sylistä(imetin vielä)..niin siellä haudalla on pakko käydä kynttilä sytyttämässä.Silti tiedän-ei hän odota minun siellä juoksevan...
Mukana sydämessähän se pikkutirppana juoksee matkassa aina!

Lämpösin halein <3 Pinjaenkelin mammu Marju
pinjaenkeli | 7.3.2006 klo 16:23:37