Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Poissa silmistä,poissa mielestä
Olen miettinyt,miksi en jo silloin lukenut ja kirjoitellut tälle palstalle,kun Jarmo sairastui.Pari ystävääni tästä palstasta kertoikin,mutta ei ollut energiaa edes avata konetta.Muistan kun vuodenvaihteessa vaihdoin seinäkalenterin
en ollut kääntänyt sivuakaan elokuun jälkeen,kun Jarmon syöpä
todettiin,kalenteriin en ollut laittanut mitään merkintöjä,
vaikka kaikki menot yleensä siihen laitoin.
Olisinpa silloin ymmärtänyt kuinka hyvä ja tärkeä tälläinen
keskustelupalsta on.
Olisi
saanut vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa jotka on kokeneet samaa tai ovat samantyyppisessä tilanteessa.
Jarmon kuolemasta on nyt 7 kk.En voi vieläkään sanoa,että olo olisi helpottanut.Ehkä suru on muuttunut,mutta ikävä on edelleen suuri.Ei mene päivääkään etteikö Jarmo olisi tai tulisi mieleen.Muistuu mieleen jokin muisto,silloin ei kyyneleet ole olleet kaukana.Välillä on parempia päiviä,ja sitten niitä päiviä kun mennään ihan pohjamudissa.
Tuntuu siltä,että ystävätkään jotka eivät ole menettäneet läheistään,eivät ymmärrä tätä surua.Eihän ihminen voi sitä ymmärtää ennenkuin se tilanne on omalla kohdalla.
Olisi kiva,jos kysyttäsiin kuinka "oikeesti"menee?Mutta eihän sitä enään voi surra,kun aikaa on jo kulunut NIIN kauan.
Otsikko jonka laitoin,ei todellakaan pidä paikkaansa.
Onneksi on muistoja,niitä kipeitäkin,niistä kaikistä olen kiitollinen.Niiden avulla jaksaa mennä päivän aamusta iltaan.
Eilen ajattelin ottaa esille pari videota,hääni ja tyttären ristiäiset,niissä olisin Jarmon "nähnyt".Mutta vielä en pysty nauhoja katsomaan vaikka mieli tekeekin.Sattuisi liikaa,haava aukeaisi.Ehkä joku päivä...
Halaus teille ja iso RUTISTUS!
Kristiina
- Poissa silmistä,poissa mielestäKristiina