Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Unia isästä

äitini kuolemasta tulee pian 9 kk täyteen. Äiti on ajatuksissa päivittäin ja useampaan otteeseen. Välillä muistot naurattavat välillä saattaa kyynel vierähtää poskelle tuosta vaan ihan oudoissa paikoissa. Itse en heti äidin kuoltua nähnyt mitään unia äidistä mutta hieman ennen vuoden vaihdetta näin useamman peräkkäisen unen äidistä. Muistan erään unen jossa äitini oli kotona. Hän luki tavalliseen tapaansa illalla sängyssä ennen nukkumaan menoa. Unessa käperryin äitini syliin kuten lapsena ja hän piti minusta lujasti kiinni. Itkin koska me molemmat tiedettiin mitä tulevan piti ja harmittelin asiaa ääneen, itkin miksi äidin pitää kuolla nyt, miksei myöhemmin. Toisessa unessa hänellä oli päällään siniharmaa puku - hän näytti nuorekkaalta ja terveeltä. Kysyin häneltä elämän ja kuoleman kysymyksiä ja millaista oli kuolla. Hän totesi kuoleman olevan jatke elämälle ja että kuolema on vain raja jonka ylitämme. Tietysti itsekin näitä elämän suuria kysymyksiä pohtineena kysyin onko jumala olemassa johon äitini sanoi hieman epäröivällä äänellä että "no onhan se". Herättyäni mietin äitini arkista ja järkeistäytynyttä "asennetta" ja olemusta unessani. Myös tuo puku jäi lähtemättömästi mieleeni. Tietysti unet kumpuaa omasta ympäröivästä maailmasta ja ajatuksista, mutta se vahva tunnelataus joka noissa kaikissa unissa on saa minut aina aina pohtimaan jospa se oikeasti on äitini joka ilmestyy uniini tervehtimään minua. Kunpa näkisin äitini vielä joskus oikeasti! Minulla on niin ikävä sinua äiti!
lumikki | 5.5.2007 klo 17:38:38