Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kaipaan muita surevia vanhempia!

Otan osaa suruunne! Me menetimme ainoan lapsemme reilu vuosi sitten. Hän oli jo aikuinen ihminen ja perheellinen.
Puoli vuotta meni lähes mekaanisesti askareita tehden. Ulkoisesti varmaan näytimme aika tyyniltä ja rauhallisilta, mutta yksinäisyydessä suru valtasi, kummankin vähän eri lailla. Mikään ei ole enää niinkuin ennen, koko asetelma on muuttunut. Elämän tarkoitus oli pitkään hukassa.
Kävin sururyhmässä, se oli todella hyvä. Oman kuntoutuksen aikana (olen itsekin syöpäpotilas) viime syksynä alkoi ajatus suuntautua alkuun, mutta notkahduksia tulee edelleen. Välillä ollaan aallonharjalla, välillä taas pohjalla. Näin varmaan kestää pitkään vielä, mutta olemme jo jotenkin positiivisemmalla mielellä. Tulee joskus aina jokin odottamaton asia, joka laukaisee itkun. Sama asia ei välttämättä kosketa toisena päivänä. Alussa, muutaman kuukauden jälkeen tunsi syyllisyyttä, jos ei koko ajan ajatellut, nyt on jo päiviä, että ei koko ajan ajattele. Joka päivä muistaa kuitenkin.
Päivä kerrallaan on mentävä eteenpäin, vaihtoehtoja tosiaan ei ole. Helpottaa suru vähän kerrassaan, vaikka alussa tuntuu ettei ikinä. Valoisampaa kevättä ja voimia teille!
Martuuli | 26.2.2008 klo 10:11:04