Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
8 kk avomiehen kuolemasta ja melkein 8 kk isän kuolemasta
Menetin kaksi rakasta ihmistä n. 8 kk sitten. Avomieheni kuoli keuhkosyöpään 26.1. eli siitä on tänään tasan kahdeksan kk. Isäni nukkui pois vajaa viikko mieheni jälkeen, häntä ei vienyt syöpä vaan muut sairaudet ja hän oli jo iäkäskin, joten hänen kuolemansa on ollut helpompi hyväksyä. Mieheni sairaus eteni todella nopeasti. Siitä kun se todettiin meni vajaa kolme kuukautta ja hän oli poissa. Hän meni todella nopeasti, vajaa kolme kuukautta siitä kun diagnoosi oli tehty, hän nukkui pois. Nämä kahdeksan kuukautta ovat olleet vaikeaa aikaa, kuten arvata saattaa. Välillä sitä jo luulee, että vähän alkaa helpottamaan, mutta sitten todellisuus iskee vastaan ja ikävä meinaa murskata alleen. Tällaiset "merkkipäivät" on pahimpia. Ja niitähän riittää. Muitakin kuin kuoleman hetken merkkipäiviä. Lähes jokaiselle päivälle löytyy joku rakas ja kallis muisto, jonka haluaisi elää uudestaan sen rakkaan ihmisen kanssa. Ja maailma ympärille jatkaa menoaan ja itse on myös pysyttävä siinä mukana vaikkei aina jaksaisi eikä haluaisi. Eipä tahdo olla oikein ihmisiä, joiden kanssa puhua kaipuustaan ja ikävästään enää tässä vaiheessa.Yritän ajatella onnellisia aikoja joita elettiin yhdessä, vaikka ne jäivät aivan liian lyhyeksi. Hän oli 50-vuotias kuollessaan. Olen onnellinen niin monesta asiasta enkä millään meinaa jaksaa hyväksyä, että hänen piti kuolla. Siitä olen onnellinen, että pystyin hoitamaan häntä kotona viimeiseen asti ja myös siitä, että hänen ei tarvinnut pitkään kärsiä kovia kipuja. Syöpä oli tehnyt etäpesäkkeitä ympäri kehoa ja levisi myös aivoihin. Aivopesäkkeiden eteneminen oli nopeaa sädehoitokuurista huolimatta ja niiden vaikutukset alkoivat jo näkyä. Oli varmaan hänen kannaltaan armeliasta että kuolema tuli nopeasti, koska tiedän että hän kammosi ajatusta että tulisi "vihannekseksi".
- 8 kk avomiehen kuolemasta ja melkein 8 kk isän kuolemastaaellen