Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Pinjarakas<3 me niin sua kaipaamme!

Kiitos Sirpa <3

Sinullekin täällä arjen alkaessa pyydän voimia ylhäältä.
Töihin palaan huomenna.Itseasiassa koko perhe palaa.Isi alottaa työt ja nuoremmat koulunsa ja esikoinen uuden työnsä,millä kerää samalla työkokemusta ja pisteitä hakeakseen sitten uudelleen unelma-alalleen.

Kaipuu on yhä,mutta tosiaan se on muuttanut muotoaan.Enää se ei tunnu silleen joka päivä ahdistavalta möykyltä.Ikäväss on jopa nyt 2 vuoden jälkeen hellä hymynhäivä,hetken.Sen sellaisen kaipuun kestääkin paremmin.Mutta ne katkeratkin kaipuun kyynelhetket vaan on menty läpi...rakkauttahan ne ovat.
Niiden kanssa vaan oppii tulemaan toimeen.

Mullakin on kirjoittelu jäänyt.Kirjanikin seisoo...en saa puhtaaksi kirjoitettua,ei paljoa puuttuisi.Mutta aikansa kaikella.Jonakin päivänä se unelmani on totta.

Olen kirjoittanut tunteeni ja ajatukseni Pinjan kuolinpäivästä eteenpäin yli vuoden ajan.Samalla olen purkanut rakkautein ja ikäväin,kaiken tuskanikin runoiksi.

Toiveeni on saada se julkaistuksi,josko siitä saisi lohtua toisetkin surevat.

Kaikkea hyvää sinulle Sirpa <3 lohtua ja voimaa kaipuussasi!
Myös lämpöset terkut kaikille ystävil,kenen kanssa kirjoiteltiin suruni ekana talvena ja keväänä,ensimmäisenä suruvuotenani.

"Olemme tiellä tällä,
minne koskaan emme uskoneet astuvamme.
Ei unelmiin kuulu kuolemaa,
ei surua,tuskaa riipivää.

Emme kukaan tienneet
rakkaamme kuollessa,
kuinka selviämme.
Ja selviämmekö edes...

Nyt tässä hetkessä,
ajatuksessa lämpimässä..
jo arka,pieni kiitos soi
hellää säveltä sielussain.

Olit elämässäni,
elit ja minulle niin kauniisti
rakkauden voiman opetit.
Siitä muistosta elän!

En menneessä,vaan tässä hetkessä.
Sinä annoit minulle
eväät elämäni retkelle.
Vaikka tullessasi elämääni,
en aavistanut millaiselle matkalle...
me vielä joutuisimmekaan.
Ja luulin sinulle opettavani enemmän.

Kuinka voi pienin
ja herkin antaa paljon niin,
että se kantaa taivaisiin.
Minutkin vielä kerran.
Me tapaamme riemulla...
jaksan odottaa sen verran.
Kuin minulla lahjana elämää tätä,
jota elän vain kerran.
En lahjaasi Luojani,
elämää
hyvin käyttämättä jätä..."

Enkeleitä kaikille meille <3

Pinskuttimeni muistoksi,hellin sydämin ja suukkosin <3

Marju
pinjaenkeli | 12.8.2007 klo 22:41:04