Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Ikävä ikävässä tilanteessa
Miten voikaan olla näin ikävä!Vasta reilu puoli vuotta sitten jouduin hautaamaan äitini, jonka rintasyöpä viimein kaatoi. Olen 28 -vuotias, minulla ei ole omistusasuntoa, ei autoa eikä aviomiestä. Koira sentään löytyy. Äitini perinnön turvin olen uskaltanut hieman suunnitella tulevaisuutta. Tänään rintasyöpä roikkuu taas vuoren kokoisena pilvenä päälläni.
Päätin äidin kuollessa, että itsestäni ainakin pidän huolen. Nyt kun loma alkoi, minulla on aikaa, joten hakeuduin yksityiselle lääkäriasemalle rintojen ultraan. Vasemmassa rinnassa oli jotakin, joka "ei näytä hyvältä". Biopsian tulokset saan viikon kuluttua.
Miksi mä en voinut soittaa heti äidille?! Äiti olisi auttanut ja tukenut ja ymmärtänyt ja ja ja... Rintaa jomottaa näytteenoton jäljiltä. Päässä pyörii miljoona asiaa mitättömästä kammottaviin. Äitiä on ikävä.
Hyvät ajat vielä kestää, mutta vastoinkäymiset ilman omaa äitiä tuntuu juuri nyt aivan liian vaikeilta.
Kännykän pikavalintapaikkakin on tyhjä.
- Ikävä ikävässä tilanteessaAnniKani
- Re: Ikävä ikävässä tilanteessahelmikuu