Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

surutyö

Olen muutaman kerran käynyt lukemassa viestejänne ja aina tulee tippa linssiin kun niitä lukee. Itse olen nyt samassa tilanteessa kun monet teistä; isäni kuoli syöpään melkein viikko sitten. Aluksi sitä ei oikein tajunnut, mutta jo loppuviikosta se alkoi iskeytyä tajuntaan ja jäi mieletön kaipuu ja ikävä.

OIen itse melkein 21v. ja tiedän että isän apua olisi tarvittu vielä monessa asiassa... En ole koskaan menettänut ketään näin läheistä ihmistä, isovanhemmatkin ovat elossa. En oikein tiedä miten tehdä surutyötä ja kuinka vaikeaksi kaikki vielä muuttuu, vai muuttuuko? Hautajaiset ovat vielä edessä ja joitakin muita järjestelyjä tekemättä. Yritän elää päivän kerrallaan, eikä yksin tarvitse olla, ympärillä on mittava tukijoiukko minulle ja perheelleni.

Kaikkille samassa tilanteessa oleville iso halaus ja lämpivät halaukset teille.
saonin | 21.8.2006 klo 13:38:31