Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Jäi muisto vain...

Sanoit itse olellisemman asian:liian paljon,liian pian.Kaikki on tapahtunut vauhdilla ja asita vyöryvät niskaan,niin tunteet kuin arkiset,hoidettavat käytännönasiat.Samalla hetkellä on shokki ja suru päällä,ei ihminen voi ymmärtää,hyväksyä ja käsitellä kerralla tällaista tulvaa.Ei ihme,että hengästyt,ahdistaa,väsyttää,masentaa jne.Miksi ihmeessä menit töihin?Sinulla on oikeus nyt vain olla ja surra,anna sille lupa tulla,jos et jaksa hoitaa asioitasi,pyydä apua läheisiltä.Ehkä löytyy joku,joka on valmis auttamaan ja kannattelemaan nyt vuorostaan sinua.

Tunnen myös niin hyvin sen tyhjyyden ja avuttomuuden tunteen,kun rakas ihminen on pois.Ei enää iloisia tapaamisia ja viikottaisia puhelinsoittoja,mistä asiasta tahansa tai ei tarvinnut olla asiaa lainkaan,kunhan vain turistiin.Itse olen siis menettänyt äitini marraskuun lopulla,olimme hyvin läheiset.Alan vasta nyt tajuta pikkuhiljaa,mitä on tapahtunut.Äitini ehti sairastaa n.1/2 vuotta,alku meni siinä,että käsitti,mistä sairaudesta on kyse ja sädetyksessä.Mutta aika pian kävi selväksi,ettei toivoa ole ja sitten tulikin jo surutyö,äiti oli pois lopullisesti meidän elämästä.Hurjan rankkoja aikoja joutuu käymään ja työstämään.Itse olen käynyt asioita paljon läpi yksittäisten tapahtumien kautta,sairauden toteamishetkestä alkaen.Kysellyt tutuilta,mitä äiti on tehnyt ja sanonut ja muistellut omia kokemuksia.Olen puhunut paljon,itkenyt,kun itku on tullut,ja kirjoittanut tänne palstalle ja ystäville.Kaikki tämä on sitä surun pureskelemista pienemmäksi.Hitusen on jo helpottanut,luulisin.

Sanoit, että olet yksin surun keskellä.Niin varmaan oletkin,se on vain tosiasia,joka on läpikäytävä,kukin mallillaan.Ympärillä voi olla ihmisiä,jotka haluaa auttaa ja lohduttaa,mutta yksin kai jokainen lopulta on oman surunsa kanssa painimassa.Uskon kyllä, että löydät keinon huojentaa oloasi.Joku,edes pieni asia,joka tuntuu miellyttävältä, on hyväksi.Sanoithan jo, että on nämä nettisivut.Kirjoittele vaan tänne,jos siltä tuntuu.Kaiku kyllä vastaa,meitä on täällä monia,jotka käyvät läpi samoja asioita.

Voimia ja elämänuskoa uuteen aamuun!!!
riikka70 | 8.1.2007 klo 23:36:06