Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Miten auttaisin?
Äitini kuolemasta keuhkosyöpään on nyt jo 27 vuotta. Olin itse tuolloin 7-vuotias, ja elämä oli yhtä taistelua pitkään tuon jälkeen. Ihana isäni jaksoi onneksi hoitaa ja rakastaa. Aina silloin tällöin menetys nousee pintaan, mutta muuten elämäni on ollut harvinaisen onnellista. Nyt minulla on omia lapsia, joita rakastaessani saan myös ikään kuin hoitaa sitä lasta itsessäni joka aikoinaan jäi äitiään suremaan.Nyt tuttavapiiriimme on ilmaantunut perhe, joka on joutunut kokemaan saman, mutta kamppailee edelleen kovasti menetyksensä kanssa. Perheen äiti kuoli pari vuotta sitten äkillisesti syöpään, ja näin puoliulkopuolisesta vaikuttaisi että perheen isän todellisuudentaju on järkkynyt. Perheen tytöt ovat nyt vähän yli kymmenvuotiaita ja selvästi masentuneen ja onnettoman oloisia. Tuntuu kuin tietäisin täsmälleen miltä heistä tuntuu, vaikka eihän toisen surua voi koskaan täysin ymmärtää. Tunnen suurta tarvetta jotenkin tarjota apua, mutta en oikein saa kontaktia. Näemme lähes päivittäin mutta keskustelu jää korkeintaan tervehdykseen.
Olisiko jollakin palstaa lukevalla ehdotuksia miten voisin luontevasti kysyä haluaisivatko tytöt keskustella? Vai olisiko parempi olla puuttumatta toisten asioihin? Kiitos!
- Miten auttaisin?Enkelintytär naapurista
- Re: Miten auttaisin?katelikuu
- Re: Miten auttaisin?susie
- Re: Miten auttaisin?tiina46
- Kiitos!Enkelintytär naapurista