Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Ikävä ei helpota :(
Minulla on tuo suru vielä edessä, mutta suru ja pelko on läsnä. Minäkin suren nyt jo sitä, etten saa enää jutella äitini kanssa. Hän on ollut minulle se ihminen, kehen voi luottaa sataprosenttisesti, tuki ja turva asiassa kuin asiassa. Olen jo nyt alkanut luoda siteitä muihin vanhempiin ihmisiin esim. kummitätiini ja äitini ystävään ja soitellut heidän kanssaan.Mutta ei se ole sama.
Minullakin on pienet lapset, toki pelottaa miten jaksan heidän kanssaan mutta ehkä he ovat juuri se elämän lanka ja jatkumo.
Hae ihmeessä apua itsellesi! voithan kysyä omasta terveyskeskuksesta onko siellä ketään kelle voisi mennä juttelemaan.. minä en kyllä omaan terkkariin päässyt koska sieltä sanottiin että "kuolema on luonnollinen asia" ja olin hajoamispisteessä surun kanssa.. mutta aina kannattaa yrittää.
varmaan sinun äitisikin toivoisi, että saisit apua ja pääsisit elämässä eteenpän? helpottaako se yhtään?
Niin, helppohan mun on tässä vielä puhua kun oma äiti ei ole vielä kuollut..
Saatko muuten mieheltäsi tukea ja onko hän keskusteluun valmis?
meillä sellainen tilanne, ettei minua enää huvita puhua miehelle. Eilen hän sanoi että "sä käytät tota äitisi tilannetta tekosyynä" siis jos olen jotenkin "outo" niin mulla mukamas olisi jotain muuta mielessä, esim toinen mies.. siis Blääh.. ei vaan enää huvita puhua.
Kovasti voimia sinulle!!! rankkaa on varmasti. Mutta muista,et ole yksin.
voit aina kirjoittaa tänne ja pyytää vertaistukea <3 <3
- Ikävä ei helpota :(surija
- Re: Ikävä ei helpota :(Tulenliekki
- Re: Ikävä ei helpota :(sutinah