Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: suru
Voimia teille kaikille! Meidän tyttäremmekin (35-v.) menehtyi syöpään kolmen kuukauden kuluttua diagnoosista. Hänen kuolemastaan on kulunut vuosi. Häneltä jäi miehen lisäksi 4-v. ja 1,5-v. lapset. Perheellä on onneksi turvaverkkoa ympärillä nyt ja oli silloinkin kun tyttäremme oli sairas. Hän jaksoi olla kotona välillä ja välillä sairaalassa. Lapset tottuivat siihen, mutta sitten kun oli kulunut aikaa äidin kuolemasta, nuorin alkoi ihmetellä kun äiti ei tulekaan kotiin. Vanhin lapsi ymmärsi jollain tasolla ettei äiti tule, on mennyt taivaaseen. Näin heille selitettiin, että kun äiti ei parane, hän menee taivaaseen. Kovin ahdistavaa ja surullista se on, mutta kaikesta huolimatta elämä on mennyt eteenpäin ja arjen pakolliset kuviot auttavat siinä. Vävy sanoikin, että juuri lapset auttoivat selviytymään, ei ollut mahdollista pudota aivan pohjalle kun rutiinit piti hoitaa. Saahan hän apua suvulta niihin, mutta kuitenkin isälle jää paljon hommaa siltikin. Aika auttaa ja suru on aaltoliikettä. Välillä jokin muisto pudottaa alas, mutta taas siitä noustaan.Kohti valoisampaa kevättä! Voimia ja jaksamista teille kaikille!