Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Äidilleni

Menetin äitini puolitoista vuotta sitten. Olin 19 kun äiti kuoli, hän vasta 44. Niin paljon jäi sanomatta ja tekemättä, yhdessä ja yksin. Ikävä ja tuska ei ole helpottanut, vain muuttanut muotoaan. Alkuun en edes tajunnut kuinka sattui tai mitä sille olisi pitänyt tehdä, joten tein paljon asioita joista en ole ylpeä eikä olisi äitikään ollut. Mutta tiedän että hän ymmärtää. Minulla oli ja on vain ikävä. Äiti oli ainut asia elämässäni, joka toi turvaa ja lohtua, vakautta elämääni. Hän oli hieno ihminen. Jos voisin vielä kerran nähdä äitini, sanoisin hänelle: "Äiti olen kasvanut. Yritän vielä etsiä paikkaani maailmassa. En vieläkään tiedä mitä tehdä tälle kaikelle surulle ja tuskalle, mutta opettelen. Pikkuhiljaa vahvistun. Muistutan päivä päivältä enemmän sinua ja olen ylpeä siitä. Rakastin sinua enemmän kuin elämää, mutta nyt on opeteltava rakastamaan elämää. Me kyllä näemme taas, tiedän sen. Siihen asti. Minä rakastan sinua."

Voimia kaikille jotka ovat ikinä lähimmäisensä menettäneet. Minun neuvoni teille, itkekää. Antakaa surun tulla.
juno | 9.10.2006 klo 00:52:33