Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: kiitos tuesta jota en saanut
itkevä miniä!Osanotto suruusi.Ikävä kun et ole saanut tukea täältä.Joskus vain on niin ettei sitä oikein osaa sanoa mitään kun toisella on suru suurimmillaan.Tuntuu että kaikki "kliseet"on jo käytetty..."kyllä se siitä helpottaa""anna ajan kulua"jne...
onko niistä oikeasti apua..?Suru kestää aikansa jokaisella se ottaa oman aikansa eikä kenellekkään voi sanoa miten pitäisi menetellä että tuska helpottaa.
Epäilit että tehtiinkö apellesi kaikki mahdollinen..niinpä.?
Kirjoitit tuolla muualla käyneesi taistelua jo aiemminkin.
Tokihan niin pitääkin tehdä jos voi toisen elämänlaatua parantaa,mutta jotenkin tuntuu että kun ihmisen on aika täältä lähteä ei siinä kysytä kenenkään mielipidettä vaan se on silloin siinä!Ikäänkuin tunnit täynnä,eikä siinä enää mikään apu auta.Joskus se vaan memnee niin vaikka kuinka väärältä se tänne jäävistä tuntuukin.Varsinkin kun lähtijä on joku niinkin rakas kuin appesi Sinulle.
Mutta jokainen vuorollamme lähdemme,eikä sille asialle oikeastaan voi mitään ja surukin on surtava.
Voihan sitä käyttää aikansa pähkäilemällä että "olisi pitänyt tehdä sitä ja sitä" mutta eipä se sitä kaivattua tuo takaisin siinä vain tekee itsellensä elämän raskaaksi, lähinnä mahdottoman asian edessä.
Vaali appesi muistoa ja muista hyvät asiat.:)Hänkin varmaan tiesi kuinka paljon merkitsi Sinulle ja se on sentään aika tärkeä asia kenelle tahansa,tietää ettei ole ollut merkityksetön...:)
Huomaat sitten jonain päivänä ettei suru enää varjosta joka päivääsi ,se vie sen oman aikansa ,jota kukaan ei tiedä kuinka pitkä se on.
Jaksamista ja lohduttavia halauksia Sinulle.
- kiitos tuesta jota en saanutitkevä.miniä
- Re: kiitos tuesta jota en saanutsoikku
- Re: kiitos tuesta jota en saanutenkeliprinsessan äiti