Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Oman lapsen saaminen ilman äidin/mummon tukea
HeiOman lapsen saaminen ilman äidin tukea on raskasta. Sen olen saanut kokea. Äitini menehtyi vain muutama kuukausi ennen lapseni syntymää. Äiti tiesi odotuksestani ja iloitsi, vaikka tiesi, että voimat eivät riitä elää näkemään pienokaista. Olin äidin kuoleman jälkeen niin turta, etten oikein osaanut iloita raskaudestani. En kyllä osannut oikein pelätäkään, mutta mieli oli sumuinen. Elämän kaikkein isoimpien asioiden sattuminen samaan ajankohtaan Toki lapsen isä on ottanut hyvin vastuusta lapsen hoidosta. Mutta jotain puuttuu silti...
Sukulaiseni ovat auttaneet ja olleet lapsenhoitoapuna. Ovat olleet kultaisia ja kilttejä. Mutta se ei ole sama. Pahimmassa väsymyksessä, silloin kun yöt saattavat olla huonoja, olisi ollut ihana kääntyä oman äidin auttavien käsien puoleen. Ja kun tiedän, että äiti olisi varmasti auttanut, jos olisi täällä.
Äitini kuolemasta on jo reilu kaksi vuotta, mutta en voi lakata ihmettelemästä, miksi äiti ei vaan tule minun suoloista lastani katsomaan. Se tuntuu epäreilulle ja on väärin. En pääse tästä ajatuksesta irti, vaikka aikaa kuluu ja lapsi kasvaa. Surutyö kuoleman jälkeen menee vuoristorataa. Tämä kevät on ollut vaikea ja äidin kohtalo on jälleen ollut enemmän mielessä.
Toisaalta, en todellakaan tiedä, kuinka ikimaailmassa olisin selvinnyt tähän päivään asti äitini kuoleman aiheuttamasta tyhjyyedstä ja surusta, jos minua ei olisi samalla siunattu tuolla pinellä lapsella. Näin se vaan menee.
Olen myös kiinnittänyt huomiota pienten lasten äiteihin, jotka liikkuvat kaupungilla mummun kanssa. Ajattelen aina, että noin mekin olisimme varmasti tehneet. Se harmittaa.
Anna ihmisten auttaa, kun kuitenkin kuulostaa, että ympärilläsi on ihmisiä. Voihan olla, että oma lapsesi toisi lohtua menetykseesi, vaikka ketään ei voikaan korvata, sen tiedän.
Aika ajoin sitä kuitenkin myös havahtuu ajatukseen, että kaikesta huolimatta elämä kantaa.
t.elokuu
- Re: Oman lapsen saaminen ilman äidin/mummon tukeaelokuu