Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Kirkossa
Minun mieheni taistelee vaikeaa syöpää vastaan. Hän myös valvoo paljon ja yksin. Mutta hän haluaa olla yksin. Hän kertoi että saa voimaa yksinolosta ja näin jaksaa olla taas meidän eli perheensä kanssa. Uskon että monet miehet ovat sellaisia, että suru ja pelko on helpompaa käsitellä yksin. Naiset monesti saavat tukea muilta ihmisiltä, mutta miehiä se voi enemmän rasittaa. Ainakin minun mieheni on sellainen.Uskon että miehesi tarvitsi yksinoloa ja keräsi silloin voimia ja sai rauhassa miettiä asioitaan. Uskon myös että hän olisi pyytänyt, jos olisi halunnut sinun valvovan seuranaan.
Vakavan sairauden ja menetyksen kohdatessa omainen kuulemma helposti syyllistyy ja jää miettimään mitä olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä. Vaikka monesti sairastunut itse on kokenut saavansa tukea ja rakkautta... ja on ollut rakkaimpaansa vain tyytyväinen.
- KirkossaKristiina
- Re: KirkossaTuntematon uhka