Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Yksin jäänyt isä

Moi

Meillä isä jo ennen äidin kuolemaa joutui pakon edessä sopeutumaan yksin oloon, kun äiti oli toisinaan päiviä, viikon tai enemmänkin sairaalassa (äidillä oli myös syövän lisäksi COPD). Muistan, kuinka isälle oli kova paikka, kun äiti kesästä alkoi pikkuhiljaa "kouluttaa" isää kodin hommissa; pyykin pesu, tiskikoneen käyttö jne.

Minä mietin joskus tuota, miten sitä reagoisi jos isä vielä uuden kumppanin itselleen löytäisi...olisin varmasti onnellinen isän puolesta, mutta rehellisesti luulen että kirvelisi alkuun ainakin...

Itse huomasin kuinka isä on hieman varuillaan, kun olen mummolassa; repesin kerran todella kovaan itkuun, ei voinut mitään...nykyisin isä taitaa pelätä, tuleeko uusia "purkauksia" ;)

Meillä myös vanhemmat laittoivat lattiasta kattoon isovanhempien asunnon uusiksi, ja muuttivat sinne isän jäätyä eläkkeelle. Onhan siellä kaikki muistot, mutten sitä pahana koe.
Mutta, hyvää päivän jatkoa kaikille!
katelikuu | 15.3.2006 klo 12:50:17