Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Lintu
Koskaan en ole ollut erityisen uskonnollinen, mutta johonkin suurempaan voimaan olen kyllä uskonut. Ajoittain äidin kuoleman jälkeen olen ajatellut, että mitään "korkeampaa voimaa" ei kyllä voi olla olemassakaan...Ennen äidin kuolemaa ajattelin, että kuoleman jälkeenkin on jotain, jokin henkinen yhteys, olomuoto jota emme nyt tässä elämässä voi käsittää. Välillä on ollut päiviä, joilloin ajattelen vaan, että se oli siinä sitten se äidin elämä. Ja piste. Ei enää mitään. Koskaan.
Sitten tapahtuu asioita, jotka saavat epäilemään...en tiedä onko ne oman psyykkeen tuotoksia, hakeeko sitä alitajuisesti lohdutusta, haluaa kuitenkin säilyttää sen lohdullisen lapsenuskon?
Muutama kuukausi ennen äitini kuolemaa äitini ja tyttäreni löysivät pihaltamme kuolleen pikkulinnun. Mumma hautasi linnun metsään, kertoi että se menee taivaaseen. Sitten maailmamme järkkyi ja rakas mumma kuoli. Tytär totesi muutama päivä mumman kuoleman jälkeen, että onneksi mummalla on se lintu enkeli siellä taivaassa kaverinaan, ei ole yksin..
Muutama päivä sitten olimme lasteni kanssa palaamassa kerhosta. Edessämme tien reunassa nökötti pieni lintu. Vaikka lähestyimme sitä rattaiden ja hälisevien lasteni kanssa, lintu ei säikähtänyt, katseli vain meitä ja ikäänkuin odotti...
Pysähdyimme linnun kohdalle. Siinä se katseli meitä aikansa, käänteli päätään ja tutkaili...lensi sitten pois.
Tytär sanoi minulle, että se oli varmaan se mumman lintuystävä sieltä taivaasta. Hetken kuljettuamme tytär sanoi, että se taisi sittenkin olla mumma, joka oli taikonut itsensä linnuksi ja tullut meitä katsomaan. Vakuutin tyttärelle, että niinhän se saattaa olla. Tytär tuli niin iloiseksi! Ja niin minäkin haluan uskoa.. Se tunne oli niin jännä, kun se lintu siinä meitä tutkaili, ei sitä oikein osaa selittääkään. Itsellenikin tuli tunne, että äiti sinäkö se siinä...
Pitäkää vaan hassuna höppänänä, mutta yksi runo sen sanoo niin hyvin...Tarkalleen en runoa nyt muista, mutta siinä sanotaan jotenkin, että se mihin uskot on sinun totuutesi. Otetaan lohtu sieltä mistä sen saa!
Paljon voimia kaikille!