Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Miten tästä....
Saatan . Lähetän Sinulle osaa-ottavat surunvalitteluni, siskosi menettämisen johdosta. Voin sanoa kohdaltani,miltä se tuntuu, koska minusta tällä hetkellä jälleen tuntuu kaikki aivan tyhjältä, MUTTA silti on vain aika kulunut, ensi viikolla tulee kolme kuukautta rakkaan ja ainoan siskoni poisnukkumisesta.Olimme mieheni veljen synttäreillä tänään ja siellä oli monia henkilöitä jotka eivät olleet tavanneet minua sikoni kuoleman jälkeen, joten osanotoiksihan se jälleen meni ja kyynelten kuivaamiseen, mutta yritin tehdä sen niinkuin vain parhaiten osasin, että olin koko ajan melkein taka-alalla joten en häirinnyt varsinaista "sankaria".
Yritimme myöskin pitää muutaman päivän lomaa, vaan paikka Lapissa jossa olin muistutti siskostani joka hetkellä:Hänen tuomansa lakanat, pyyhkeet, poppana pöydällä jne........., kierre jatkui loputtomiin ja kyyneleitä riitti, mutta myöskin ihania muistoja samasta paikasta jossa yhdessä melkein 20v. kerkesimme käydä ja viettää ainutlaatuisia hetkiä . Nyt on edessä ruskaviikko ensimmäinen ilman siskoani, en tiedä miten sen kestän, mutta aion yrittää kuitenkin, koska tiedän että siskoni halusi, että jatkan elämääni ja iloitsen niistä pienistäkin asioista joista vain voin. Tänään vaihoidn tuoreet ruusut maljakkoon hänen kuvansa viereen ja ne nauravat silmät kertoivat minulle, ettei hän ole pois, vaan asuu aina sydämmessäni ja valaa jokaiseen uuteen päivään minulle voimia jaksaa. Sitä samaa toivon sinulle Saatan, jotta jaksat kirjoittaa silloin kun sinulla on siihen voimia, kohdallani on niin,että ilman tätä palstaa en varmaankaan olisi jaksanut edes tämän vertaa eteenpäin kuin nyt on mennyt.
Ja jospa me saisimme sen tapaamisen vielä syksyllä myöhempään järjestettyä, niin voisimme keskustella Teidän kaikkien läheisiksi tulleiden ihmisten kanssa, ketä täällä kirjoittelee.
Samalla haluan lähettää Voimahalaukset Pinjaenkelin äidille tulevan päivän johdosta, koska sen raskaampaa ei varkasti ole kuin muistella lapsensa kuolinpäivää. Myöskin kaikille muille kohtalotovereille edelleen voimaa ja jaksamista.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että :
"On hyvä olla heikko, taipua tuuleen,
kestää kuitenkin katkeamatta."
Tälläisia ajatuksia taas tänään, anteeksi tämä sekavuus, joka johtuu varmasti taas tänään olleista juhlista.
Terveisii: Pikkusisko
- Miten tästä....saatan
- Re: Miten tästä....surusyksy
- Re: Miten tästä....Aurinko
- Re: Miten tästä....tuulapirkko
- Re: Miten tästä....Kristiina
- Re: Miten tästä....muistot