Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Pelko tulevasta

Jaksamisia surussa.

Haluan kertoa miten meillä, jos siitä olisi apua....

Äitini kuoli jouluaatonaattona 63 vuotiaana maksan metastaaseihin. Isäni jäi yksin...
Onhan hänellä minut, mutta mulla on perhe joka vie aikaani myös. Olen murehtinut isän pärjäämistä. Hän sanoi vain mulle silloin jouluna, kyllä mä pärjään. isä ei ole koskaan tehnyt ruokaa, käynyt kaupassa, pessyt pyykkiä ym. äiti teki kaikki. Isälle sanoin, opettele asia kerrallaan, niin minäkin olen ne joskus joutunut opettelemaan. Kyllä se jotenkin siellä pärjää, tavallaan. Käyn siellä pari kertaa viikossa joskus useammin. Meille hän ei halunnut muuttaa, haluaa olla omassa kodissaan. Hän on järjestellyt siellä tavaroita niin että tärkeimmät ovat käden ulottuvilla. Siivonnut kaappeja. Äidin vaatteet keräsin sieltä pois, että isä löytää omansa. Rankkaa tämä on, mutta musta tuntuu että kyllä miehistä löytyy se selviytyjä.

Ruoka puoli on se isoin ongelma. isälle annoin ohjeeksi nyt ensin, perunamuusia tekee ison annoksen sen kanssa voi lämmittää eri lisukkeita, nakkeja, lihapullia... Pakasteista löytyy ihan hyviä ruokia. Mikro hyvä apuväline. Ruokaa voi opetella laittamaan vähitellen, ensin aloittaa helpoista.

Äidin ruuan voittanutta ei ole, siihen ei korviketta ole.

Voimia! T.Ihmetys

ihmetys | 6.2.2009 klo 11:02:32