Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kuoleman jälkeen

Otan osaa sisaresi poismenoon. Itselleni jäi samanlaisia ajatuksia äidin kuoleman jälkeen. Myös äitini kuoli yksin kotonaan, kylläkin kävin hänen luonaan muutamia tunteja ennen kuolemaa, mutta jäin itsekin vatvomaan, että olisi pitänyt olla läsnä. Näitä asioita ei kuitenkaan voi ennustaa, ei edes syöpäkuoleman ajankohtaa. Joskus myös se voi käydä yllätten, kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Myös itse yritin tehdä paljon muuta äitini sairastaessa jo ihan sen vuoksi, etten masennu aivan toimintakyvyttömäksi. Yritin jatkaa normaalia elämää ja välillä jopa onnistuin siinä. Se, että syöpää sairastavan läheisillä on voimia, on mielestäni vain hyväksi sairaalle. Äitini sisar myös katui jälkeenpäin, ettei jaksanut olla aina paikalla, mutta hänkin yritti säästellä myös omia voimavarojaan.

Toki jälkeenpäin olen katunut, etten ollut koko ajan äidin luona. En tosin tiedä, haluaako ja jaksaako sairas itsekään olla koko ajan holhottavana. Kysymyksiä nämä jättää, mutta voimia sinulle. Sinä teit varmasti sen, minkä kykenit. Ihmeisiin emme pysty, valitettavasti.
masentunut | 8.11.2009 klo 22:21:33