Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Tänään hän lähti pois

Ei varmaan ole yhtä ainoaa kaavaa tukea surevaa. Itselleni auttaa kun tietää että muut tietävät tilanteeni, ja antavat minun olla suruni kanssa kuten haluan, puhua jos puhuttaa mutta myös elää arkea ilman jatkuvaa asian esille tuomista.

Isän sairastaessa ärsytti muutaman sukulaisen ajatus siitä, että on yksi tapa sairastaa ja kuolla, ja sain taistella isän puolesta esim. että pappi ei tullut visiitille niinkuin osa isän sisaruksista isän toiveen vastaisesti olisi halunnut. Samoin se, että isä ei halunnut jauhaa sairaudesta vaan elää mahdollisimman tavallista arkea ja puhua tavallisista asioista oli kova paikka parille sukulaiselle joiden mielestä "pitää jättää hyvästit tietyllä tavalla" eli käydä kuolevan luona jauhamassa surua ja tuskaa ja kuolemaa, täysin isän toiveiden vastaisesti. Omaa energiaa isän sairausaikana verotti monet puhelut joissa jouduin tappelemaan sukulaisten kanssa siitä, miten isän tulisi olla ja elää loppumetrit. Tietenkin niin, miten hän itse haluaa, ei niinkuin muut haluavat!Sama pätee suruun (poikkeuksena tietenkin mielen järkkyminen niin ettei pysty ottamaan vastuuta teoistaan tms. erityiset tilanteet).

Uskon, että sinun isäsi tietää että välität ja tuet häntä juuri niinkuin tarvitsee. Kunnioita surevan tapaa surra, välittämättä ulkoisista "pitäisi olla tai tehdä näin" paineista!
katie | 9.4.2007 klo 20:34:21