Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: puoliso ei jaksa tukea surussa
Hei ja kiitos vastauksista!Nyt olen onneksi jaksanut jo tehdä arkipuuhia ja olla lapsen kanssa suurin piirtein normaalisti. Vaikka kyllä päivän mittaan on useammin kyllä vielä hirveän huono olo, kamala paino rinnassa ja kyyneleet tuppaavat tulemaan.
Iltaisin on pelkoja.Äidin kuolema ei tuntunut mitenkään kauniilta ja rauhalliselta vaan oli enemmänkin piinallinen kuolinkamppailu, hänellä oli kovia kipuja ja levottomuutta.Oman turvallisen ja vahvan äidin näkeminen siinä tilassa oli tosi rankkaa. Kun yritin sanoa kauniita sanoja hän sanoi vain ettei jaksa.Hyvästelyjä ei siis oikeasti ollut. Surettaa kun hänelle oli aina niin tärkeää että muut voivat hyvin enkä voinut siinä tilanteessa häntä mitenkään hoivata. Olin ihan avuton ja sekaisin,seisoin vain itkemässä.
Onneksi jo on pieniä hetkiä jolloin surun unohtaa kun vaikka köllöttelee lapsen kanssa.Että kai tämä musta suru jossain vaiheessa sitten muuttuu valkoiseksi suruksi niinkuin sanotaan....
Mitä mieheen tulee niin eipä se kummemmin ole ymmärtävämmäksi muuttunut. Silti toisen läheisyys on tosi tärkeä ja sen tavaksi lohduttaa mua on löytynyt ihan vain lähellä olo ja haliminen.Kyllä se on tässä tilanteessa hirveän tärkeää!Ilman häntä olisin ihan orpo.
Sanat tuntuvat surussa usein niin latteilta ja vähätteleviltä ja mä olen ainakin niin herkillä (raskaana+suru) että kaikki tuntuu haavoittavan...Siksi olen sulkenut miehen suun aiheesta:-)
- puoliso ei jaksa tukea surussahelmiina
- Re: puoliso ei jaksa tukea surussahelmiina