Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Kiitos
Isä,siitä on kauan kun viimeksi rukoilin,
kun viimeksi kerroin Sinulle kaiken.
Ja silti tiedät täysin,missä kuljen.
Et ole hetkeksikään kadottanut minua silmistäsi
vaikka minä välillä olenkin kadottanut Sinut.
Sinä näet,miten minua pelottaa,
pelottaa tämä tieni,
jota en halunnut,
mutta jonka annoit kuljettavakseni.
Minua pelottaa oma heikkouteni,voimattomuuteni.
Isä,minun on välillä niin vaikea uskoa,
että Sinäkään rakastat,ymmärrät,välität.
Aina en edes tiedä mitä se oikein tarkoittaa.
Ja kuitenkin minä kaipaan sitä,
että saan olla Sylissäsi
ja vain itkeä
Itkeä niin kauan,että kyyneleet loppuvat,
vaikka siihen menisi viikko
--tai viikkoja
ja vaikka kyyneleet kuivuttuaankin taas tulisivat,
että sittenkin saisin olla Sylissäsi
ja taas itkeä.
Itkeä ääneen,
Huutaa,
kunnes ääntä ei tulisi enää pihahdustakaan.
Ja miten toivonkaan,
että vaikka siihen kuluisi kuukausia
--tai vuosia
Sinä sanoisit minulle:
Joko lopetit lapseni,
Nytkö jo lopetit?
Olisit puolestani iloinen,
et tuomitsisi,et halveksisi etkä kysyisi:
Etkö jo voisi lopettaa tuota alituista itkuasi?
Etkö vieläkään ole päässyt surusi yli?
Kiitos Isä,että Sinä et sano niin
etkä siten hylkää minua pois.
- Kiitosnina