Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Kotona jälleen...kuinka ihanaa!
Olen maannut perjantaiaamusta tiistai-iltapäivään sairaalassa ja nyt toipilaana kotona.Kovat vatsakivut torstaista asti ajoivat lääkäriin.Crp koholla-joten jatkotutkimuksiin sairaalaan.Siellä umppariepäilynä sisälle jouduin.Gynen tutkimuksissa totesivat,että munasarjoissa on jotakin-toinen turvoksissa.Tippaan jouduin ja antibiootit ja kipulääkitys helpottamaan oloa.Kyllä lauantai-iltana oli ihana olla kun kipu alkoi hellittää.
Juuri kun pääsin työn makuun,katkesi kuin kananlento...
mutta ensviikolla pääsen taas hommiin.Nyt on huilittava ja parannelta itsensä kunnolla.
Lapsemme reagoivat vahvasti sairaalaan joutumiseeni.Kova huoli mikä äitillä on...ja tarinamme tuntevat,voitte kuvitella mitä pyörittelivät mielessään...
Vanhin pukikin sen sanoiksi soittaessaan perjantai-iltana mulle sairaalaan.Oli itkenyt ja vannotti lupaamaan,etten kuole...
Viimeksi kun meijän pesueesta joku joutui sairaalaan,se päättyi kuolemaan.Muistot palasivat niin rajuna mieliin.Pinjankin luvattiin paranevan,ei pitänyt olla hätää.Kukaan lääkäreistä ei vaan voinut ennustaa komplikaatioiden rajuutta.Sain vakuutella todenteolla muruillemme,ettei minulla ole hätää.
Oi kun tuntui hyvältä tulla lasten ja miehen luokse kotiin ja nukkua omassa sängyssä!On kiitollinen olo,että saan elää! <3
Pinjan hautajaisista tuli siellä sairaalassa vuosi 27.8 sunnuntaina.Itkin ja kirjoitin viimeisimpiä lukuja Pinjakirjaani.Kaipuu on kova yhä.Päivät kuluvat reippaasti töissä,ikävä kasaantuu iltaan ja viikonloppuun.Silti,koen elämässä olevan paljon iloa tässä syksyssä viimesyksyn tuskaan verrattuna.Pinjakulta on tallella Taivaassaan-me jatkamme eloa.Niin ihanat ovat muistomme ja kiitollisuuden tunne sydämessä,että hän oli luonamme ja saimme elää vahvasti ne vuodet ja kuukaudet,mitkä Pinsku oli perheessämme.
Ikävän kyynel juoksee usein äitisi poskelle...
Rakkaus polttaa rintaa,mutta älä kulta huoli-me selviämme <3
Voimia teille kaikille <3 syksyyn lempeitä tuulia ja aurinkoa valaisemaan tulevat ruskapäivät!Virratkoon virvoittava sade välillä-laitetaan saappaat jalkaan ja nautitaan...
Lämpimin aatoksin <3
Pinskuttimen äiti Marju
- Kotona jälleen...kuinka ihanaa!pinjaenkeli