Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Äitini..
Hei Murmeli!Voi kun voisin halata sinua nyt. En ole vähään aikaan käynyt palstalla ja nyt luin viestisi ja kaikki tuli taas omaankin mieleen. Oman äitini kuolemasta on "jo" 1,5 vuotta aikaa. Silti tuntuu, että se olisi tapahtunut juuri äsken.
Mnulla suru on muuttunut erilaiseksi, kun aluksi. Välillä on jo onnen hetkiäkin. Silti kaipaan äitiä lähes joka päivä. Minäkin muistan nuo äidin viimeiset hetket ja viimeisen tapaamisen.. Taas rupeaa itkettämään. Voi kun saisi äidin takaisin edes päiväksi! Antaisin mitä vaan. Tämä tuntuu niin epäreilulta.
Kannattaa käydä täällä palstalla. Minulle se on välillä vaikeaakin ja usein käyn vain lueskelemassa kun vastaaminenkin sattuu liikaa. Täällä kuitenkin tajuaa sen, ettei ole yksin. Kaikki tuetaan toisiamme! Ja tänne voi tulla milloin vain kun tuntuu pahalta..
Oletko varmasti ehtinyt levätä tarpeeksi? Ajattelin vain tuota töihin menoa. Jos siltä tuntuu niin sairaslomaa vaan. Toisaalta töihin meno voi auttaa. Itselläni se tuntui olevan hyväksi, koska silloin pystyin olemaan hetken ajattelematta.
Muista kuitenkin että sinulla on oikeus surra ja olla heikko. Ja pyytää apua! Kaikkea ei tarvitse jaksaa. Minunkin Tekee usein mieli soittaa äidille. Minulla on hänen valokuvansa hyllyssä ja tällaisilla hetkillä juttelen kuvalle. Tuntuu, kun äiti kuulisi.
Eilisen hesarissa oli tällainen muistoruno:
Jo lamppu sammui
kirkas yö on syvän hiljainen
ja sylist´aikain
havahtuu nyt parvi muistojen.
Ja kirkkaat tähdet
katsovat maan yötä valkeaa
niin autuaasti hymyten
kuin ei ois kuolemaa.
(Z. Topelius)
Mielestäni jotenkin todella kaunis. Voimarutistus sinulle!
- Äitini..Murmeli
- Re: Äitini..Mynthon
- Re: Äitini..Janica