Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Surun fyysiset oireet
Hei!Äitini kuoli non-hodgin syöpään toukokuussa 2005, lähes 30 vuoden taistelun jälkeen. Olin saattohoitamassa häntä lähes joka päivä ensin kotona ja sitten viimeiset 3 viikkoa sairaalassa. Ehdimme puhua kaikesta, eikä mikään jäänyt painamaan. Hän toivoi, ettemme surisi hänen kuolemaansa vaan iloitisimme siitä, että saimme pitää hänet niinkin kauan. Päälimmäisenä onkin kauniit muistot ja kiitollisuus. Ensimmäinen vuosi tuntui menevän liiankin helposti. Ajoittain oli ikävä, mutta muuten elämä sujui aika mukavasti. Ensimmäinen joulu ilman häntä tuntui tyhjältä. Sen jälkeen aloin pelätä omaa sairastumistani, ajoittain olin todella väsynyt, lihakset tuntuivat voimattomilta, olin hajamielinen ja muisti pätki ajoittain. Säikähdin oireita ja menin lääkäriin. Mitään ei tutkimuksissa löytynyt,lääkäri epäili, että kyseessä olisi äitini kuoleman aiheuttaman surun fyysiset oireet. Oireet lievenivät heti kun sain niille selityksen.
Kesä meni mukavasti ja iloisissa merkeissä. Muisti toimi taas kuten normaalisti ja olin onnellinen, kun olin voittanut kevään ajoittaiset fyysiset oireet. Nyt syksyllä kun työt jälleen alkoivat kovalla sykkeellä huomasin oireiden palaavan. Päivät menee töissä hyvin, mutta iltaisin ja viikonloppuisin tuntuu ihan voimattomalta sekä fyysisesti että henkisesti. Olen nukkunut pari viikkoa todella huonosti tai en nukahda ollenkaan syvään uneen. Ei oikein jaksaisi tehdä mitään ja lenkkeily ja rankempi fyysinen urheilu ei tunnu ollenkaan hyvältä. Ihan kun olisi rapakunnossa, vaikka vielä kuukausi sitten lenkkeilin ihan innoissani. Yleensä olen parhaimmillani pienessä stressissä kun on kiire ja tapahtuu paljon. Nyt jotenkin tuntuu, että stressinsietokyky on alentunut huomattavasti.
Löysin tällaista informaatiota surun fyysisitä oireista, mutten löytänyt mitään tietoa siitä kauanko ne voivat jatkua.
"- Suru ulottuu kaikille elämänalueille. Viha, pelko, sokkioireet, kaipaus, typertynyt olo, eräänlainen puutuneisuus ja monet muut ovat tavallisia tunteita. Yleisiä ovat myös fyysiset oireet, mm. sydämentykytys, vatsavaivat, puristuksen tunne rinnassa, lihasten voimattomuus, hengitysvaikeudet, väsymys ja hengenahdistus. Ruumiilliset oireet voivat olla hyvin erilaisia eri ihmisillä. Oireisiin vaikuttaa se, millainen fyysinen yleistila on ja myös se, millaisiin oireisiin kunkin surijan mieli ylipäätään "turvautuu" tullakseen huomioon otetuksi. Tärkeintä on muistaa, ettei suru ole kuitenkaan ole sairaus, ja se, että jokainen suree aivan omalla persoonallisella tavallaan."
Onko muilla kokemuksia fyysisitä oireista ja siitä kuinka pitkän ajan päästä läheisen kuoleman jälkeen niitä voi vielä tuntea ? Tuntuu niin pahalta, kun huonot yöunet ja saamaton olo palasi, kesällä oli jo niin hyvä olo ja sitä kuvitteli, että nyt ne ovat ohi. Onko vinkkejä tai kokemusia siitä miten niistä pääsisi eroon ? Toiset sanovat, että sinun pitäisi itkeä suru pois. Se ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista, kun ei se itku tule kuin joskus ajoittain. En tunne itseäni varsinaisesti hirveän surulliseksi enkä ikävöi äitiä jatkuvasti. Muistotkin ovat pääosin kauniita.
- Surun fyysiset oireetJaana
- Re: Surun fyysiset oireetsurusyksy