Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Syyssade
Lämmin osanottoni sinulle ja sinun viestiisi vastanneelle Enkelintyttärellekin <3Olen itsekin 1999 menettänyt äitini äkillisesti sydänkohtaukseen 35-vuotiaana. Se oli surun joulu ja talvi...Aika on parantanut tuskan helläksi ikäväksi ja sitä uskottelen itselleni nyt uudessa surussanikin. Menetimme 2 vuotta sitten Pinjakuopuksemme 11.8.05 AML-leukemian komplikaatioihin, sepsikseen ja sisäisiin massiivisiin verenvuotoihin hoitojen alkutaipaleella.Meille jäi onneksi vielä 3 ihanaa sisarusta.He ovat olleet elämään takaisin pääsyssä avainasemassa!
Aika on armollista nytkin,vaikka tämän kauheampaa ei voi enää tulla. Tiedän, että selviämme tästäkin, vaikkakin nyt suru on ollut raastavampaa kuin silloin kun kaipasin ja itkin äitiäni.
Se vain, että joutui luovuttamaan kuolemalle ja syövälle 2v 7 kk:n ikäisen tyttönsä ei ole enää luonnollista, eikä tunnu helpolta...
Tahdon silti teitä rohkaista. Äitinne pitävät huolta teistä koko elämän sieltä kaukaa...Joskus kuitenkin yllättävän läheltä.
Niin minäkin koin äitin sanoista ja lauluista saavani lohtua. Koin äitin lohduttavaa läsnäoloa todentuntuisesti joinakin rankkoina hetkinäni.Hän siellä huolta pitää nyt meidän pikkutytöstämme...
Emme ole yksin surussamme. Meitä on niin monia. Eikä kenenkään suru ole toisen surua vähäisempi. Te olette kohdanneet elämänne pahimmat menetykset...Teillä on oikeus saada tuntea syvää surua ja kaipuun kipua. Mutta siinä surussa jokainen päivä vie eteenpäin elämässä. Selviämisen ja uuden elämän löytämisen tiellä.
Kirjoitan yhden runoistani,minkä olen lapseni ikävässä kirjoittanut 23.9.05 teille lohduksi ja rohkaisuksi.
"Syksyn lehdet takapihallamme,
missä Pinja touhusi.
Ja haudallaan:
Lehdet, kuin kyyneleet,
puista putoavat.
Ikäväni valuu lehtien
matkassa
kylmenevään maahan.
Ikäväni tuulen riepottelemana.
Itkuni ikiaikojen kalliolle
päästän.
Samalta Jumalan kämmeneltä
Pinjani kanssa
itseni löydän."
Teille voimaa pyytäen <3
Samalle suurelle kämmenelle teidät rukouksin laskien,
Pinjaenkelin äiti
- SyyssadeEnkelintytär
- Re: Syyssadenuppu1
- Re: Syyssadepinjaenkeli
- Re: SyyssadeEnkelintytär
- Re: Syyssadepinjaenkeli
- Re: SyyssadeUltramariini