Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Jane ja Kirsi
Kultainen kiitos Kristiina. Isäni kuoltua 2003 syöpään selvisin siitä suht helposti, mutta isäni ei ollutkaan yhtä läheinen kuin äitini aina oli. Itku tänään pääsi kun kävin valitsemassa suruvihkoa ja värssyä siihen hautaustomistossa. Sen valinnan jätin perjantaina myöhemmäksi, kun kävin muuten asioita siellä hoitamassa. Enhän ikinä odottanut enkä kuvitellut äidin kuolevan seuraavana päivänä. Olin siinä luulossa, että äiti vielä muutaman viikon on kanssamme. Viime yönä nukuin jo peräti 3 tuntia. Väsynyt olen univelasta kun juuri yöaikaan kaikki pyörii mielessä. En tiedä kuinka kauan jaksaa ihminen parin tunnin unilla, mutta kun unta vaikea saada. Onko kenelläkään niksejä siihen miten saisin ajatukset tyhjennettyä. Onneksi lääkäri sentäs kirjoitti alkuun viikon sairaslomaa, mutta en usko tämän vielä ensi viikolla helpottavan kun äidin hautajaisetkin vielä edessä. Tänään kävin läpi äidin kuvia muistotilaisuuteen. En ollut valmis vielä äidin kuvia katsomaan. Kamala mikä suru ja tuska puristi rinnasta. Miten te ihmeessä olette selviytyneet surun kanssa. Mieheni koittaa kyllä lohduttaa sen minkä osaa, mutta jotenkin tuntuu, että haluan silti surra yksin ja toisaalta en jaksaisi surra yksin. Inhottava tilanne. Ihanaa kun pääsee tänne edes kirjoittamaan tunteistaan. Ihan kuin pölyhiukan kokoinen palanen surua aina poistuisi. On sitä vielä vuoren kokoinen jäljellä, mutta kuitenkin.- Jane ja KirsiKristiina
- Re: Jane ja KirsiJane