Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Elämä syövän jälkeen

Re: LYMFOOMALAISET

Silloin -98 poistettin perna ja siitä diagnoosi vihdoin selvisi. Tai ei se ole oikein vieläkään selvillä, välillä uskotaan olevan pienisoluinen ja välillä suurisoluinen jne. Sillon jäätiin vain seuraamaan, koska veriarvot korjaantuivat, kun perna ei enää tuhonnut soluja liian tehokkaasti. Raskainta on ollut, kun on otettu niin paljon koepaloja ja tehty jopa leikkauksia, jotta on saatu vatsasta imusolmukkeita näytteeksi. Ja kuitenkaan tarkkaa diagnoosia ei ole. Mutta onneksi hoidot ovat tehonneet.

En päässyt työpaikkani Aslak-kuntoutukseen, koska se oli tarkoitettu "terveille ja hyväkuntoisilie". Vähän ihmettelin, että mitäs kuntouttamista heissä on. Sain vastauksen, että he ovat VIELÄ hyyväkuntoisia, mutta ovat vaarassa ja tarvitsevat kuntoutusta ehkäisevästi. Ja pitää olla samantasoinen ryhmä. Jäi vähän harmittamaan....

Laihduin minäkin viime vuonna tosi ankaralla kuurilla melkin 20 kiloa!! Ja olin tosi vakavasti päättänyt, että se ei tule ikinä takaisin ja laihdutan vielä lisää, koska tarvetta tosiaan on! Mutta tämän kevään tein hulluna töitä ja pitkiä päiviä ja samaan aikaan jouduin käymään usein sairaalan polilla verikokeissa, kun oli taas jotain poikkeavuutta verikokeissa ja uhkana lymfooman uusiminen taas. Kai se oli henkistä ja fyysistä väsymistä jota yritin syömällä poistaa ja lähes kaikki kilot tulivat takaisin muutamassa kuukaudessa. Nyt olen uupumuksen takia sairaslomalla ja mietin myös, että mitä tällä lopuelämälläni oikein tekisin, olisiko jo vihdoin aika pitää itsestään vähän paeampaa huolta ja tehdä myös ne "sitten joskus" asiat?
inkamari | 10.7.2008 klo 01:40:01