Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Elämä syövän jälkeen
Re: Elämää etäpesäkkeiden kanssa
Huomenta Josba ja muut lukijat!Anteeksi Josba, etten vastannut aikaisemmin. Olin vähän huonompaana ja sain uusia kipulääkkeitä, joten nyt taas jaksaa "skriivailla".
Aloitan alusta koko syöpähistoriani. Vasen rinta + kainalo evakuaatio 27.3.-06. Ennen sytoja minusta otettiin luuston gammakuvaus ja muut tutkimukset etäpesäkkeitä silmällä pitäen, mutta silloin ei ollut kuvissa mitään. Sytoja kesä -06 (3 Taxotere+ 3 CEF). Syksyllä sädehoito, joka päättyi marraskuun lopulla ja aloitettiin Tamofen. Viimeinen kontrolli 3.1.-07 ja sovittiin, että uusi aika olisi vuoden kuluttua. Toisin kävi.
Viime talvena, kun kuljetin poikaani Raulia tarhaan,alkoivat lonkkakivut hiipiä esiin. Kiirastorstaina alkoi lonkka sattua niin, etten päässyt edes kunnolla kävelemään. Luulin sitä iskiakseksi ja sellaisena sitä hoidettiin n. 1 kk ennen kuin röntgen kuvat otettiin, jossa havaittiin luuston vaalentumat. Sitten lähete TYKS:iin ja kuviin. Etäpesäkkeitä oli siellä sun täällä ympäri luustoa, mutta varsinkin lonkissa. Tamofen lääkitys lopetettiin heti. Minulle annettiin kipusädetystä 12 krt ja samalla tehtiin munasarjojen kastraatio. Kävin säteissä kotoa käsin vaikka matkaa tuleekin vähän alle 200 km.
Hoidoksi tablettilääkitys Femar ja Bonefos.
Nyt on tullut uusia kipupisteitä selkänikamiin ja lapaluuhun. Sen vuoksi Duragesic-laastarin pitoisuutta nostettiin ja annettiin uusi särkylääke eli Orudis 100 mg. Tarvittaessa saan kotipaikkakunnan lääkäriltä Oxynorm reseptin.
Ts. minun tapauksessani kului melko tarkalleen vuosi, kun etäpesäkkeet havaittiin. Sairaalassa sisällä olen nyt ollut viime kesänä lääkekokeilun takia pari päivää ja nyt pari päivää samaisesta syystä.
Kivut kyllä lonkissa olivat niin hirveät, että en kunnolla vessaan päässyt. Sitten kun vähän tokenin, oli tämä lonkkaliden murtumariski niin suuri, etten saanut kävellä kuin max. 200 m.
Toivotan Sinulle Josba sinne muille maille vierahille kaikkea hyvää ja olisi sitä "kiva" kuulla muidenkin etäpesäkekokemuksista.
T.Syyslapsi
- Re: Elämää etäpesäkkeiden kanssamks