Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Elämä syövän jälkeen

Nuorallatanssimista pilvenpiirtäjien välillä

Helppoa ei ole, ei.

Tasapainoilua.

Halu välillä saada unohtaa ja elää "tavallista" elämää, myös halu saada olla kuin muut eikä puhuta sairauksista, ei omasta eikä muidenkaan. Halu olla se, joka pystyy jatkamaan elämäänsä täysillä. Halu olla se, josta ei näy, että olisi/on vakava sairaus tai halu olla se, joka on "entistä ehompi" (jos mahdollistakaan) taudin taakse jätettyään. Halu olla joskus ja jossakin se, jonka sairauksista kukaan ei tiedä mitään.

Ja toisaalta velvoite pitää huolta itsestään, tarkkailla mieltään ja kehon eri osia ja toimintoja ja tehdä niistä johtopäätöksiä. Miettiä mitä tehdä, keneen ottaa yhteyttä ja miten parhaiten hoitaa itseään tästä eteenpäin. Voimia kaikenlaisiin taistoihin, joita on käytävä jopa hoitojen, tutkimusten yms. takia. Halu ehdottomasti saada puhua itsestään ja oloistaan edes joskus sellaisen kanssa joka kuuntelisi ja osoittaisi edes hitusen ymmärrystä - vaikka vain olemalla välillä itse hiljaa.

Ja näiden kahden olotilan vaihtelut. Yrität olla ja elää täysillä "terveenä muiden joukossa" - kunnes joku jossakin sanoo ja tekee sellaista, joka saa sinut havahtumaan. Jokin lause, ele, teko voi saada paljon aikaan. Ja yhtäkkiä oletkin se "sairas", joka niin kipeästi tarvitsisi ymmärrystä ja huolenpitoa.
Kristitty Lilja | 21.1.2010 klo 22:08:02