Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Elämää ylläpitävällä lääkityksellä elävät

Re: Äitini hiipuu pois

Otan osaa suruusi. Voimia sinulle ja anna itsellesi aikaa. Minä menetin isäni n. kuukausi sitten ja joka päivä on ollut isä mielessä. Toisena päivänä itkettää ja toisena voi muistella isää jo itkemättä. Ikävä ja suru on yllättänyt. On parempi antaa itkun ja tunteiden tulla, sillä se helpottaa, ainakin hetkeksi. Kun isä sairastui ja sairasti oli meillä jo suru silloin. Isälle ei alunalkaenkaan luvattu paranemista syövästä, hoitoja annettiin taudin hidastamiseksi, mutta sekään ei auttanut. Vaikka surua kantoi sisällään jo silloin, luulin tämän olevan jotenkin helpompaa nyt, mutta ei se ole ollut.

Nyt koitan kuitenkin lohduttautua sillä ettei isällä enää ole kipuja ja hän halusi jo itsekkin pois, jollei parannu ja tapahdu ihmettä. Ja sitä ihmettä ei tapahtunut.

Toivotaan, että kun aikaa kuluu kauniit muistot kantavat meitä eteenpäin. On aika ilon ja on aika surun... niin se tässä elämässä vain menee. -Voimahalaus ja jaksamista-
kevätuni | 19.12.2008 klo 12:24:32