Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Toimiiko jäähattu

Hei!

Halusin vastata sinulle, sillä itsekin koin hiusten menetyksen tosi rajuna asiana, vaikka etukäteen ajattelin, että se olisi pieni juttu.

Jalastani leikattiin sarkoomakasvain, minkä jälkeen sain sädehoitoa. Tuona aikana en oikeastaa ajatellut olevani mitenkään sairas, vaikka jalka ei tietenkään ollut enää läheskään samanlainen kuin ennen leikkausta. Olin iloinen siitä, että kasvain oli saatu pois enkä tutenut itseäni mitenkään poikkeavaksi...

Mutta... kun sytostaatit alkoivat ja hiukset lähtivät kerralla suihkussa ollessani... ne vain jäivät käteen... tuli itku. Tajusin vasta silloin kunnolla olevani sairas, poikkeava... että elämäni oli muuttunut... en ollut enää sama ihminen.

Puolen vuoden sytostaattijakson aikana kävin paljon elokuvissa, teatterissa, konserteissa... ja yritin nauttia elämästä kuten ennen, mutta inhosin itseäni, koska peruukki päässä en näyttänyt itseltäni. Kun kulmakarvat ja ripset puuttuivat, en pystynyt meikkaamaankaan kuten ennen... lisäksi kasvot olivat turvonneet. Kuulostaa tosi pinnalliselta, mutta tuntui pahalta, kun en ollut oma itseni enää... olin joku toinen... sairas.

Sytostaattien loppumisen jälkeen meni vielä puoli vuotta ennen kuin hiukseni alkoivat kasvaa kunnolla. Tuntui todella pitkältä ajalta odottaa. Kävin ulkona lyhyissä tynkähiuksissa ja ihmiset tuijottivat ihan siekailematta. Tuntui, etten koskaan löydä takaisin omaan elämääni.

Eihän tuo hiusten lähteminen maailmanloppu ollut. Paljon pahemmin olisi voinut olla itse sairauden suhteen... ja nyt onkin, sillä minulta leikataan etäpesäke keuhkoista ja sytostaatit alkavat taas... ainakin se epäilys on tällä hetkellä... menen perjantaina leikkaukseen, jonka jälkeen saan varman tuloksen. Kaikki alkaa luultavasti alusta!

Minulla on taas sellainen tunne, että tekisi mieli huutaa, kun hiukset lähtevät. Se vain on niin selvä merkki sairaudesta. Ihan kuin otsaan olisi lyöty leima kaikkien nähtäväksi. Sairas! Pahinta kuitenkin on se, että en tunne itseäni ilman hiuksia, kulmakarvoja, ripsiä... ja kun kasvot on turvonneet muodottomiksi.

Kyse ei ole pinnallisesta ulkonäköasiasta vaan omasta identiteetistä... siitä, kuka minä olen, kun en olekaan enää se sama ihminen kuin ennen... ja sen näkee, kun katsoo peilistä.

maris
maris | 6.3.2007 klo 19:34:56