Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Masennus, minun pitäisi olla onnellinen....

Samoja tuntemuksia myös minulla. Minulta leikattiin munasarjasyöpä keväällä 2004, selvisin leikkauksesta ja sytostaattihoidoista fyysisesti aika hyvin. Olen ollut työelämässä jo lähes kaksi vuotta sen jälkeen, mutta, mutta... Henkinen puoli on jäänyt vähemmälle huomiolle. Myös minulla on välillä kausia, ettei mikään kiinnosta. Töihin on vastenmielistä lähteä, kotityöt eivät kiinnosta eikä oikeastaan mikään. Myös unihäiriöitä on, joudun ottamaan nukahtamislääkettä kun alakuloisuus on pahimmillaan. Täytyy pakottaa itsensä toimimaan vaikka onkin vastahakoista! En ole kehdannut puhua tästä lääkärille, enkä tiedä kuuluuko tämä kaikki asiaan? Psykiatrin juttusilla kävin yhden ainoan kerran heti sen jälkeen, kun sain tiedon syövästä, olinhan silloin aivan paniikissa, en oikein tajunnut mistään mitään vähään aikaan! Kaiken lisäksi menetin syyskuussa rakkaimman kaverin, Sero-koirani, sekin jouduttiin piikittämään, löytyi suuri kasvain vatsasta! Oli pakko saada uusi koira Seron tilalle, nyt meillä on suloinen "täystuho" kahden kuukauden ikäinen vesseli. Se antaa iloa ja seuraa elämääni, on mukava seurata sen touhuja ja kehittymistä, unohtaa hetkeksi omat huolensa, siltä saa oikeasti henkistä terapiaa ja voimia jaksaa eteenpäin.

Toivon sinulle jaksamista ja auringonpaistetta elämääsi sekä voimia eteenpäin - välillä aurinko paistaa risukasaankin! Olet todella onnekas, että syöpäsi löydettiin hyvissä ajoin, eikä se ehtinyt tehdä pahojaan ympäri kehoa!

mipa | 9.11.2006 klo 08:28:43