Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Hoidot ja seuranta
Re: CEF
Tsemppiä sinulle tuleviin koitoksiin!Itse pääsin suht helpolla pahoinvoinnin suhteen, vaikka olinkin pyytänyt pahoinvointilääkettä ja sitä kalliimpaakin sain yhden pillerin varalle kun pyysin hoitajalta. Ei tarvinnut heti ostaa kallista pakettia apoteekista, kun ei vielä tient mitä on tulossa (se vahvempi on nimittäin tosi kallista!). Halvempaa ostin, mutta se kulki mukana lähinnä psykologisena varmistuksena.
Syödä kannattaa sitä mikä maistuu. Sytohoitoihin otin aina oman vesipullon mukaan - välillä siinä oli vettä ja välillä vihreää teetä. Hoidon jälkeen sai käydä osaston jääkaapilla juomassa mehua ilman eri maksua.
Suun limakalvojen kuivumiseen hankin apteekista bioXtraa ja sellaisen pienen suihkepullon jos kuivuminen alkaa päivisin haittaamaan puhetta. Tuohon vaivaan voi myös käyttää vaikka oliiviöljyä purskuttelemalla sitä suussa ja sylkäistä sitten pois, jos sen nieleminen ällöttää.
Nenän limakalvojen kuivumiseen auttoi apteekista saatu seesamsiemenöljy (siitä on muuten apua flunssakaudenkin aikaan). Alapääkin kärsi kuivumisesta, siihen sain jotain lääkärin määräämää. Ja jostain luin että Tummelikin on hyvästä - en nyt ole varma oliko kyse vitsistä vai oliko asiassa ihan todenperääkin ;)))
Ennen hoitojen alkua ostin maitohappobakteerikapseleita, joita söin koko hoitojakson ajan. Vatsa pelitti suht hyvin; muutamiin ummetuskohtauksiin otin liotettuja luumuja tai pellavansiemeniä.
Peruukin kävin varaamassa heti ennen kuin hiukset alkoivat lähteä. Siihen saa lähetteen, joten itselle ei jää maksettavaksi niin paljoa. Sairaalan sosiaalihoitajalta kannattaa kysellä näistä kustannusasioista.
Peruukki on ehkä tärkein heille, jotka eivät halua välttämättä kenenkään tietävän sairaudestaan ja sen hankkiminen ennen tukanlähtöä on hyvä siksi, että saa mahdollisimman samanvärisen kuin alkuperäinen tukka. Mutta kaikilta hiukset eivät välttämättä lähde ollenkaan. Ja kun kevättä kohti ollaan menossa, saatat selvitä pitkälle ihan huiveillakin - niitä on saatavilla monenvärisinä ;)
No, varatukkaa en itse käyttänyt kovin pitkään. Kun ensimmäiset tupot alkoivat irrota ja niitä rupes olemaan suihkukaivossa ja tyynyllä; otin hiustrimmerin vedin pääni kaljuksi. Pidin sitten koko kesän erilaisia huiveja ja hattuja; johonkin virallisempiin tilaisuuksiin laitoin peruukin.
Hiusten takaisinkasvu alkoi melko nopeasti ja entisestä suorahiuksisesta brunetesta tuli tumman/vaaleanharmaa kikkurapää! Ensin se väri vähän harmitti, mutta nyt kun olen saanut hiuksistani niin paljon kehuja alan jo luottaa, että tämän ikäiselle (57) tällainen "luonnonraidoitettu" on ihan sopivan sähäkkä (tukka on nyt huomattavasti vankempi kuin alkuaan).
Tässä nyt jotain, toivottavasti näistä on apua sinulle. Muista levätä paljon, liikuntaa silti unohtamatta, omien rajojen mukaan. Pidä yhteyttä ystäviin. Tukihenkilön lisäksi saat heiltä parasta tukea ja siinä se ystävyyskin tulee punnittua.
Sairaus voi olla siunauskin, vaikkei sitä tietysti sillä hetkellä edes osaa niin ajatella.
Kaikkea hyvää sinulle matkallesi!