Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Hoidot ja seuranta
Re: Äidilläni on keuhkosyöpä..
Olen todella, todella pahoillani puolestasi. Tiedän täsmälleen mitä koet ja käyt nyt läpi. Omalla äidilläni todettiin keuhkosyöpä elokuun puolenvälin paikkeilla, hetimiten minun ja mieheni häiden jälkeen. (Tosin ensimmäinen lääkäri ei lähettänyt häntä edes röntgeniin vaan määräsi yskänlääkettä.......) Jatkotutkimukset osoittivat, että syöpä on levinnyt keuhkojen välisen seinämän imusolmukkeisiin, minkä vuoksi syöpää ei lähdetty leikkaamaan.Toivoin leikkausta viimeiseen saakka. Äidilleni ei annettu kertaakaan sädehoitoa. Kerran hän sai solumyrkkyä, mutta tuon yhden kerran perustella lääkäri katsoi, ettei äitini tule kestämään myrkkyjä. Minusta tämä on kovin ihmeellistä, luulisi, että olisi kokeiltu erilaisia myrkkyjä. Tämän hoitopäätöksen äitini kuuli hoitajan välityksellä. Syöpälääkäri ei ole vaivautunut edes sen vertaa, että olisi käynyt katsomassa äitiäni, kun hän oli sairaalassa. Olen todella tyytymätön hoitoon, jota äitini on saanut.
Nyt äitini on kotona. Hänelle annetaan morfiinipohjaista lääkiystä keskivaikeaan kipuun. Nestettä kertyy keuhkoihin ja sitä tyhjätään aina välillä. Äitilläni on kotona happea, koska hänen on vaikea hengittää muuten.
Mitään ei ole kuulemma tehtävissä, vaikka syöpä ei ole vielä levinnyt maksaan, munuaisiin tai esim. aivoihin. Nyt pitäisi vain odottaa, kuinka syöpä jatkaa kasvuaan ja leviää ympäri kehoa. Kukaan ei tee mitään eikä mitään hoitoa anneta!
On hirveää katsoa vierestä kuinka itselle niin rakas ihminen kuihtuu ja kärsii. Olen itse 32 vuotias ja äitini 64 vuotias ja minusta tuntuu, että joudun hyvästelemään äitini aivan liian pian. Olen itse nyt raskaana ja tuska siitä, ettei äitini todennäköisesti tule koskaan näkemään lastani, raastaa sisistäni. Olen itse käynyt pari kertaa juttelemassa työterveyspsykologin kanssa, koska minusta tuntui, etten pysty sulattamaan äitini tulevaa kuolemaa. Välillä koin niin voimakasta tuskaa, että se tuntui ihan fyysisenä kipuna ja hengenahdistuksena. Olen koko ajan hyvin surullinen, mutta juttelu ammattilaisen kanssa on antanut uutta ajateltavaa.
Sinunkin täytyy nyt keskittyä elämässä niihin asioihin, jotka toimivat voimavaranasi, ne auttavat sinua jaksamaan. Vietä äitisi kanssa se aika, joka teille on vielä suotu. Niin minäkin teen. Päivä kerrallaan. Me selviämme kyllä ja äitimme pääsevät kivuistaan lepoon ja rauhaan. Katsovat sitten meitä pilvien takaa. Kuoleman kohtaaminen on kova paikka, mutta osa luonnon kiertokulkua. Niin kylmältä kuin se kuulostaakin.
Lämpöisiä ajatuksia, voimaa ja halauksia lähetän sinulle ja äidillesi. Et ole noiden ajatustesi kanssa yksin.
- Äidilläni on keuhkosyöpä..Murmeli
- Re: Äidilläni on keuhkosyöpä..kaukomummi
- Re: Äidilläni on keuhkosyöpä..tyttönen
- Äiti nukkui pois..Murmeli
- Re: Äiti nukkui pois..shokki
- Re: Äiti nukkui pois..Murmeli
- Re: Äiti nukkui pois..tuulapirkko
- Re: Äiti nukkui pois..tyttönen