Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Hoidot ja seuranta
Re: syövän jälkeinen pelko
Kiitos teille vastauksista.Muutama päivä tuossa meni aikamoisessa matalapaineessa. Ruoka ei maistunut, uni ei tullut silmään. Mutta nyt tuntuu jo vähän paremmalta, taas hetken. Aloin eilen hullunraivolla tapetoimaan olohuoneen seinää ja sain ne ärräpäät kirottua siihen,kun se ei ihan koko ajan ottanut onnistuakseen. Kuitenkin lopputulos oli hyvä. Ja saimpas itseni liikenteeseen, tekemään jotain. Pienet askeleet tuntuu suurilta.
Kamalimmalta pahoina ja ankeina päivinä tuntuu nimenomaan pelko. Nyt sitä tosiaan vasta tajuaa, ettei syöpähoitojen läpikäyminen ollut mikään voitto. Se osahan oli tämän sairauden helpoin osa, koska minua autettiin koko ajan, lääketiede oli tukena ja ympärillä oli kuitenkin turvallinen ympäristö, sairaala lääkäreineen ja hoitajineen,jotka tiesivät,mitä tekevät. Nyt sitä havahtuu hurjaan yksinäisyyteen. Itsenäisyyspäivänä katselin tuttuun tapaan tuntematonta sotilasta ja samaistuin niihin sotilaisiin,jotka rangaistuksena huonosta käyttäytymisestä seisoivat asennossa,keskellä aukiota,kun pommikoneet lensivät yli. Samanlainen olo. Kuin seisoisin, asennossa, peläten, mutta rohkeana pommikoneiden alla,toivoen,ettei kuti osu kohdalle.
Tänään sairaalasta soitti psykologi joka tuntui tosi lämpimältä ja ymmärtäväiseltä. Psykiatrini oli ottanut asiani esille ja antanut minut hänen potilaakseen. Sanoin hänelle,että nyt näin hoitojen loputtua on ollut pientä matalapainetta havaittavissa. Hän sanoi,että ymmärtää sen kyllä hyvin, koska oli tutustunut minun tilanteeseeni jo ennen yhteydenottoaan. Tuntui hyvältä, koska kerrankin joku sanoi, varsinkin alan ihminen, että tilanteeni on niin hurja, ettei ihmettele yhtään,vaikka tuntuukin kamalalta. Kerrankin joku ei hyssytellyt, että kyllä sinä tästä, olet niin vahva ihmine. Ja ettei sinulle mitään käy,luota vain siihen. Ompa ihanaa,että joku antaa minun pelätä ja tajuta,millaisen sodan keskellä sitä elää.
Nyt vasta ymmärrän, etten sairastunut syöpään. Syöpä on vain sana tällä kaikelle. Minä sairastuin pelkoon. Se on se tunne, joka tuntuu kamalammalle kuin syöpä, niin tunteena kuin ajatuksenakin.
Silti, se pelko, on kallein aarre. Se auttaa minua näkemään, miten arvokas on jokainen päivä. Vaikka se ihan kamalaa onkin. Sellaista,mitä en toivoisi ikinä kenenkään koskaan käyvän läpi tai joutuvan elämään sellaisen asian kanssa.
- syövän jälkeinen pelkokrista
- Re: syövän jälkeinen pelkohipsurouva
- Re: syövän jälkeinen pelkoHevostyttö
- Re: syövän jälkeinen pelkokrista
- Re: syövän jälkeinen pelkoMari keskipohjanmaalta