Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Epätoivoinen tytär

Hei!
Olen itse samassa tilanteessa äitini kanssa. Melkein samanlainen tarina, mutta eri syöpä tai voisko sanoa syövät. Kerron sinulle äitini tarinan, josta varmaan ymmärrät että et ole yksin.

Äitini silmästä löytyi melanooma vuonna 2007 keväällä, jonka seurauksena hänet tutkittiin päästä varpaisiin ja siinä löytyi sitten toinen syöpä. Hänellä oli munasarjoissa kasvaimet, toinen hyvä ja toinen pahalaatuinen. Tuota munasarjasyöpää ei olisi varmaan löydetty, ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä, jos ei silmälääkäri olisi löytänyt melanoomaa. Melanoomahan on yksi huonoiten hoidettavista sairauksista ja silmämelanoomapotilaista 9% on hengissä viiden vuoden kuluttua. Erittäin herkkä lähettämään etäpesäkkeitä maksaan.

Silloin kesällä 2007 tutkimuksien ja lääkärien väittelyiden jälkeen päättivät että munasarjasyöpä hoidetaan ensin. Mutta, äidilläni on erittäin paha astma ja hänen veren happipitoisuus alhainen. Gynen lääkäri päätti että hän ei leikkaa, liian iso riski, saattohoitoon. Tässä vaiheessa äitini nousi tuolista, iski nyrkkinsä lääkärin pöytään ja ilmoitti että leikataan, hän ottaa riskin. Mikä pelko minulla oli sen leikkauksen aikaan. Voin sanoa että en ole koskaan pelännyt puhelimen soittoa kuin silloin. Minä taisin käydä läpi sen päivän aika hautajaiset, arkunkantajat ja muut asiat mielessäni. Mutta iltapäivällä n. klo 15.00 soitin sairaalaan kun ei ollut mitään kuulunut ja leikkaus piti olla aamulla. Käänsivät puheluni heräämöön ja äidilleni, jonka ekat sanat olivat: Kauankohan mun täällä pitää maata...

Sen jälkeen äidilleni annettiin 4xsytoja ja sitten vasta alettiin silmän hoito.

Nyt tilanne on tämä, silmä parantunut ja viimesessä kontrollissa 3 metastaasi epäilyä maksassa. Ohut neulanäyte otettu, tietoa ei vielä ole kumpi syöpä on lähettänyt etäispesäkkeen maksaan. Jos se on silmästä, parantavaa hoitoa ei ole ja jos munasarjasta alkaa hirveät sytostaasihoidot. Tieto tulee nyt perjantaina 19.12.2008. Että miksi juuri jouluksi.

Minä ymmärrän pelkosi, ahdistuksesi ja huolen isästä. Itse olen juuri täyttänyt 40v. 3 lapsen äiti, nuorin ekaluokkalainen. En voi joka päivä käydä hoitamassa vanhempien asioita, vaikka välimatkaa ei ole kuin 30km.

Ekalla kerralla kaikki meni meillä vielä hyvin mutta meneekö enää...
Oli julmaa kuunnella lääkäriä silloin kun se ehdotti saattohoitoa. Olen joskus aikaisemmin mielessäni miettinyt miten sellaisessa tilanteessa itse reakoisi. En muista siitä muuta kuin sen että tuli hirveän kylmä ja välillä hirveän kuuma. Elämä pysähtyi hetkeksi. Onneksi olin silloin kesälomalla, ei tuossa tilanteessa mitään järkevää olisi voinut tehdä.

Äitini veli kuoli syöpään n. 3 vuotta sitten. Viimeisen kerran kun näin hänet, hän makasi teholla letkuissa. Hän nosti hengitysmaskia ja sanoi, muista aina, kyllä syöpä on syöpä...


Itketään ja nautitaan elämän pienistä iloista. Niitä on vain yllättävän paljon. Koska siitäkin voi vielä selvitä, vaikka lääkäri ei anna enää toivoa.

T. Ihmetys

ihmetys | 16.12.2008 klo 12:13:20